Muutama esimerkki, näkemystä ja kokemusta on (eikä mistään Helmi-lehdestä poimittuja).
Se on perkeleen hyvä, että noissa kriminaaliasioissa, joissa kriminalisoidaan ihmisiä, niin niitä ei tee yksin tuomari, ei yksin lääkäri. Näitä päätöksiä tehdään ja niissä istuu monenlaista ihmistä (toivottavasti jatkossakin) ammattitaidolla ihmiset tuomitaan, vaikka sitten elinikäiseen laitoshoitoon. Niin ja se on myös tuolla laitoksessa, ettei se ylilääkäri yksin tee päätöstä, kuka ulos ja kuka sisään ja kuinkakin pitkäksi aikaa.
Tiedän, että on myös ylilääkärikin tuomittu moiseen hoitoon ja istuu tätä nykyä, jos on enää hengissäkään niin on Mustasaaren sairaalassa, (joko liikaa lukeneena, leipääntynyt työhönsä mutta se varma, että mielenterveys petti ja sitä myöden maailmankuva, jossa hän saa tehdä ja toimia kuin JUMALA).
Oli vaaraksi muille, sekä itselleen. Tämäkin tapahtui jo 1980-luvulla.
Teen jonkin verran vapaaehtoistyötä, jossa on tullut vastaan monenlaista tapausta (nimiä tai paikkoja en voi kertoa) mutta muuten voin selvitellä, esimerkein. Eipä ole kuin jokunen kk.si kun tapaus jossa xx-vuotias poika pois perheestä, Kellokoskelle, kun ei tullut missään muussa laitospaikassa toimeen.
Perheestä myös äiti ja toinen, vanhempi poika samaan laitokseen ja suoraan suljetuille. Isä samoin, mutta ei uhrina vaan vastaajana, kun oikeus pytynyt tuomitsemaan vankeusrangaistusta. Kaveri, joka täyttä ymmärrystä vaille (eikä vain tekohetkellä) vaan siintä asti kun vanhin lapsista syntynyt.
Alisti perheensä seksuaalisille ja väkivaltaisille julmuuksille, peloittelin lapset kuten muijansa -jos kerrotte, niin tapan. Raiskasi niin poikansa kuin muijansa ja mitä oudoimmilla tavoilla, SM.ää ym ym sadistista rangaistusta jos ei toteltu. Nuorin lapsista oli sen verran fiksu, että suihinoton yhteydessä puri isänsä peniksen lähes irtipoikki, jolloin joutui sairaalahoitoon jonka seurauksena heräsi viranomaisten mielenkiinto miehen toimiin, sekä miehen terveydentilaan ja sitä kautta tapaus selvisi. (tästäkään asiasta ei kirjoitettu riviäkään julkisesti).
Voi vain arvailla mitä tuolla on tapahtunut vuosien varrella. Pojat on nyt kuin eläimiä, puree, repii ja hakkaa kuin eläimet, eivätkä ymmärrä edes normipuhetta, vaan ja ainoastaan hullunraivoa, huutoa ja murinaa.
Ja, entäpä sitten tuon hoidon kesto, mitä tuollaisesta paraneminen vie, oli sitten kyse pojista tai heidän isästään. Olisiko oikein pitää tuo perheenpää mielisairaalassa (psykiatrisessa) koko loppuelämä, vai laskea jonkin vuoden päästä vapaaksi.
No, tuosta kun ei vielä tiedetä mitä ja kuinka kauan hoidot kestää.
Entäpä sitten kun lapsuudenkaverini, vuosien varrella aina vaan vakavempia välivaltaisuuksia, kymmeniä ja jopa satoja tapauksia, nyt tosin eristettynä laitoshoidossa, josta ei paluuta takaisin, edes lääkityksillä.
Samasta porukasta, toinen joka ei välitä mistään mitään. Linnatuomioita kymmeniä ja aina sama peli jatkui vapauduttuaan.
Sekakäyttäjä, millä vaan saa/sai päänsä sekaisin. Varasti kaikki mitä käteensä sai. Kävi vartioiden, poliisien ja myymäläetsivien päälle. Löi puukolla, ruuvimeisselillä ja räki HIV.n-kantajana ko. kiinniottajien päälle, naamoille. Mitä tuossa on muuta vaihtoehtoja, kuin tuomita Niuvanniemelle. Tapauksesta jo xx-xx vuotta, eikä ole kaveria sen jälkeen täällä kaduilla näkynyt. Onko oikein ja -parasta yhteiskunnalle sulkea nämäkin kaverit määräämättömäksi ajaksi pois normiyhteiskunnasta.
Ja kun nyt ajattelee tätä nyky-yhteiskuntaa, niin mitä nyt on kasvamassa, 1980-1990 luvun ihmisiä joista jo joka viides kolmekymppinen laitetaan päänsä vuoksi eläkkeelle (olisiko kuitenkin paras siirtää ne laitoshoitoon, suljettuihin) kuin että ne sitten temmeltää täällä tehden rikoksia, väkivaltaisia lääkkeissään ja viinoissaan.
Onko näkyvyyttä ja kuka tuntee tämätyyppisiä henkilöitä. Itse teen hyväntekeväisyystöitä tämän kanssa.
No, pelkofiiliksiä on ja kun jatkuvan paineenalla on opittu näkemään ja vaistoamaan mitä ja kuka mitäkin raivotessaan, tuleeko päälle, onko mahd. teräaseita jne jne... Monesti riittää kun ottaa halaukseen ja puristaa tajuttomaksi, sekä soittaa poliisit, jos jotain tapahtuu. Monelle näistäkin on tulevaisuus ko. laitoksissa. Ihmettelen ettei sos. ja terveydenhoito reakoi jo aiemmin, että parista kerrasta jo pitempiin terapioihin, vaikka P-HKS.n psykiatriselle. Annetaan tehdä kerta toisensa jälkeen ja aina vaan väkivaltasempia, jopa niin että ehditään tappamaan, ennenkuin tuomitaan ymmärrystä vailla.