Naisten häilyvä luonne elinehto luonnon monimuotoisuudelle
Niin ihmisurokset, kuin monen muunkin lajin koiraat ovat joutuneet ihmettelemään, miksi heidän havittelemansa naaraat tuntuvat koko ajan muuttavan mieltään siitä, millaisen kumppanin haluavat. Suomenlahdella tehty tutkimus paljastaa, että naaraat säilyttävät näin lajin elinvoiman.
Australialaisen Monashin yliopiston tutkijat, joihin kuului myös suomalaisia, tutkivat neljän vuoden ajan Suomenlahdella elävän hietatokon (Pomatoschistus minutus) pariutumiskäyttäytymistä. Hietatokko on 4 - 5 sentin mittainen kala, joka elää pohjan tuntumassa ja rakentaa pesän hiekkapohjalle esimerkiksi simpukankuoren tai muun löytämänsä tavaran alle.
Hietatokolla, kuten monilla muillakin lajeilla naaraat valitsevat parittelukumppanin. Tutkijat havaitsivat, että kahtena ensimmäisenä vuonna naaraat suosivat erityisen kookkaita koiraita, kahtena seuraavana vuonna koko olikin toisarvoinen tekijä. Suosituimpia olivat koiraat, jotka olivat kyvykkäimpiä pesänrakentamisessa.
Naaraiden käytös oli hyvin perusteltua. Jos vain tietyntyyppiset urokset pääsevät parittelemaan ja saavat jälkeläisiä, lajin perimä alkaa kaventua. Kun naaraat pitävät eri vuosina erilaisia koirastyyppejä parhaina, monenlaisten koiraiden perimä jatkuu ja perintötekijät pysyvät monipuolisina.
Evoluutioteorian mukaan valituiksi tulevat yleensä näyttävimmät urokset. Hietatokkotutkijoiden mukaan näin ei välttämättä ole vaan kauneusihanteet vaihtelevat ajan myötä.
Tutkijoiden mukaan päätelmä sopii lukuisiin eliölajeihin, myös ihmiseen.
