Vastustan rahan lappaamisesta ulkomaille.Eu eeitä auta eikä mikään muukaan ulkomainen avustus.kehittäkäämme omia asiota ja laittakaamme asiat kuntoon.pisttään porukka vaihtoon eduskunnasta.
https://yle.fi/uutiset/3-12601127Levoton tyttö
16-vuotias Juliette pääsi ADHD-tutkimuksiin vasta itsemurhayrityksen jälkeen. Etenkin tyttöjen ja naisten ADHD on edelleen laajasti alidiagnosoitu. Osa ADHD-perheistä on odottanut apua vuosikymmeniä.
18:53
ANNI TOLONEN
Jaa
16-vuotias Juliette vilkaisee sisäreisiensä viiltoja. Syviä, tummia jälkiä vieri vieressä vaalealla iholla.
– Joskus viiltelen tai poltan itseäni. Lyön peiliin. Mutta ei se auta. Se on vain hetkellinen ratkaisu pahaan oloon, hän sanoo.
Juliette puhuu niin hiljaa, että jokaisen sanan kohdalla on pakko kumartua lähemmäs. Välillä hän ei saa lauseita syntymään, vaan vain nostaa tai laskee peukalonsa vastaukseksi.
– Epäilin, että kai minulla jokin on. Olin niin levoton, en pystynyt keskittymään. ADHD-diagnoosi ja lääkitys olivat helpotus, hän kertoo.
Esikatselukuva
Perhe etsi apua vuosia, mutta 16-vuotiaan Julietten itsetuhoisuus, syömishäiriö ja masennus vain pahenivat. Vasta itsemurhayritys toi avun, diagnoosin ja lääkkeet. Oireiden takana olikin ADHD. Ohjaaja Anni Tolonen.
Vielä yläkoulun alussa Juliette oli yli yhdeksikönoppilas, maailma oli auki ja läksyt helppoja. Pikkuhiljaa numerot alkoivat laskea. Ilon ja energian tilalle astuivat ahdistus, painajaiset, univaikeudet ja itseinho.
Kotona kysyttiin kuulumisia, mutta Juliette vain veti huppua tiukemmalle päähänsä ja piilotteli viiltojäljet parhaansa mukaan.
Perhe yritti etsiä apua. Kuraattorilta, opettajilta, lääkäreiltä. He palasivat kotiin aina ilman jatkosuunnitelmia tai hoitokontaktia.
Lopulta Juliette yritti itsemurhaa loppusyksyllä 2021.
Vasta silloin sosiaaliviranomaiset ja lääkärit puuttuivat tilanteeseen ja Juliette pääsi tutkimuksiin. Selvisi, että ahdistukselle, masennukselle ja itsetuhoisuudelle olikin syy: hoitamaton, tunnistamaton aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD.
Kaksi lasta per luokka
Juliette ei ole asiansa kanssa yksin.
Arviolta viisi prosenttia suomalaisista sairastaa ADHD:ta. Sadat tuhannet odottavat jonoissa, odottavat diagnoosia, odottavat apua.
Arvioiden mukaan jokaisessa peruskoululuokassa on kaksi ADHD:ta sairastavaa lasta. Harva silti saa oikea-aikaista apua.
Juliette istuu hämärässä sängyllä.
Unettomuus ja päivärytmin puute kuuluvat monilla ADHD:hen, niin myös Juliettella. Kuva: Ilari Peltomäki
Vaikka neuropsykiatrisia oireyhtymiä eli nepsyjä tunnistetaankin jo aiempaa paremmin, etenkin naisten ADHD jää yhä usein diagnosoimatta. Yksi syy on se, että suuri osa naisista ei oireile kuten ADHD:n oppikirjaesimerkit.
Esimerkit on kirjoitettu vilkkaista, nopeista pojista, joista keskittymisvaikeudet näkyvät ja kuuluvat kauas.
Tytöillä tilanne on vaikeampi.
Levottomuus on usein päänsisäistä kaaosta. Mielen ylivilkkautta ja keskittymisongelmia on vaikea nähdä ulospäin.
Vaikka päässä vallitsisi sekasorto, ADHD-tytöt eivät välttämättä pidä meteliä koulussa. Päinvastoin. He saattavat peitellä ongelmiaan ja kamppailla oppitunnista seuraavalle kuin kuka tahansa. Vasta kotona koulupäivän uupumus tulee esiin. Tavarat lentävät, läksyihin ei riitä enää virtaa.
– Päässä on lopulta vain kaaosta ja mustaa, Juliette kuvailee ylikuormittumista.
Ilman tukea vuosikymmeniä
Jotta lapsi saisi diagnoosin, ongelmat on tunnistettava kahdessa eri ympäristössä, esimerkiksi kodin lisäksi koulussa tai päiväkodissa.
Jos vaikeuksia ei nähdä kodin ulkopuolella, lapsi jää ilman diagnoosia, tukea ja lääkitystä.
ADHD-tutkija Erja Sandberg huokaa.
– Valitettavan usein erityisesti tyttöjen ADHD jää yhä huomaamatta. Vaikka lähete tutkimuksiin tehtäisiin, moni jää jonoon odottamaan vuosiksi, Sandberg toteaa.
Kasvatustieteen tohtori ja erityispedagogi Sandberg tutki väitöskirjassaan 200 suomalaista ADHD-perhettä. Selvisi, että osa vanhemmista oli joutunut odottamaan tukitoimia jopa vuosikymmeniä.
Ensin vanhemmat olivat jääneet ilman apua, sitten lapset.
– Joka kolmas perhe oli lähellä syrjäytymistä tai jo pahasti syrjäytynyt. Niin käy usein silloin, kun perheet jätetään ilman apua, Sandberg toteaa.
Juliette katsoo kameraan.
Julietten ADHD oireilee myös valikoivana mutismina eli puhumattomuutena. Joskus sanoja on vain vaikea saada ulos suusta, kun päässä kohisee kaaos. Kuva: Ilari Peltomäki
Usein ADHD-lapsen tilanne alkaa kärjistyä murrosiässä, kun keho yhtäkkiä muuttuu ja tulvii hormoneja samaan aikaan kun koulun vaatimukset kasvavat.
Näin kävi myös Juliettelle. Yhdeksikön-oppilaan keskiarvo putosi, mutta kukaan ei puuttunut tilanteeseen.
– Olisin halunnut käydä ysiluokan loppuun, kuten muutkin. Mutta muut pääsivät eteenpäin ja minä joudun käymään luokan uudelleen vieraassa koulussa, hän lähes kuiskaa.
Vielä ei tiedetä, toipuuko Juliette koulukuntoiseksi tarpeeksi nopeasti.
Hän istuu sohvalla ja sormeilee käsikorunsa helmiä. Jalat tamppaavat paksua mattoa maanisessa rytmissä. Kädet tärisevät niin, että helmet helisevät ranteissa.
Edes tässä, keskellä ahdistusta, Juliette ei juokse pitkin seiniä kuten oppikirjaesimerkkien pojat. Impulssiherkkyyskin näkyy lähinnä viiltoina käsissä ja jaloissa.
– Vaikka lukisin kokeeseen, koetilanteessa mieleni onkin tyhjä. En saa sanoja enää paperille, vaikka hetki sitten osasin koealueen, Juliette sanoo.
Kuin päässä olisi auki yhtäaikaa kaksikymmentä televisioruutua, jokainen huutamassa omalla kanavallaan. Ajatukset ryöppyävät, sekoittuvat, katoavat.
– Kun numerot putosivat, tuntui, että olen vain huono. Että aiheutan kaikille vain lisää pahaa, Juliette henkäisee ja tuijottaa seinää.
Kyyneleet täyttävät silmät.
– Ja sitten yritin itsemurhaa, hän jatkaa ja pyyhkäisee leualle juoksevat kyyneleet kämmenselkään.
– Mutta en yrittäisi enää. En tekisi enää niin.
Juliette istuu sängyllä jalat käsien ympäröiminä.
Lastenkodissa Juliette on lähinnä omassa huoneessaan puhelimella. "Haluaisin vain päästä takaisin omaan kotiin kokonaan", hän sanoo. Kuva: Ilari Peltomäki
Itsemurhayrityksen jälkeen Juliette sijoitettiin lastenkotiin. Nyt hän on osan viikkoa lastenkodissa, loput päivät kotona.
– Ymmärrän, että vanhemmilleni se oli ainoa vaihtoehto. He koettavat pitää mut turvassa. Mutta haluaisin vain takaisin kotiin.
Lastenkoti on kuin ihan tavallinen rivitalo keskellä metsää. Lastenkodin takaa isolle tielle kulkee pieni polku keskellä ryteikköä.
– Just tuota pitkin yleensä hatkailen, Juliette näyttää ja karistaa polulle tupakkaansa.
Juliette on hatkannut eli lähtenyt lastenkodista luvatta useampia kertoja. Kotoa hän ei hatkaa.
– En saa mennä illalla pihalle tai edes tupakalle, vaikka olo olisi kuinka paha. Niissä tilanteissa olen lähtenyt, kun on vaan ihan sietämätön olla.
Diagnosoiduista ADHD-nuorista jopa joka neljäs joudutaan sijoittamaan pois kotoa.
Kun lapsi ei saa positiivista huomiota ja hyväksyntää osakseen, hän saattaa hakea huomiota negatiivisella toiminnalla.
– Osalla hoitamaton ADHD on johtanut päihteisiin, rikoksiin ja vankilaan. Ja vasta vankilan tutkimuksissa onkin löytynyt selittävä syy, miksi koulu alun perin jäi kesken, ja elämä lähti käsistä, Sandberg sanoo.
Hän huomauttaa, että ongelmien ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin jo kriisiytyneen tilanteen hoitaminen jälkikäteen.
Yksi Sandbergin haastattelemista nuorista oli 12-vuotias tyttö, joka oli käynyt perheneuvolan sosiaalityöntekijän luona kuusi vuotta. Silti lähete ei ollut edennyt, vaan tyttö ja perhe vain odottivat.
– Kuusi vuotta ja kamalasti yhteiskunnan rahoja, aivan turhaan. Lähetteet eivät johda mihinkään ja inhimillinen kärsimys on valtavaa. Tällaisia tarinoita on ihan liikaa, Sandberg toteaa pettymystä äänessään.
Sandberg muistuttaa, että ADHD voi olla myös voimavara, vahvuus.
–ADHD ei ole yksiselitteisesti vain negatiivinen asia, kunhan ihminen saa oikea-aikaista tukea ja hoitoa.
Juliette ja äiti Ansku Kettunen nauravat sohvalla lähekkäin.
- Äiti on auttanut mua ymmärtämään ADHD:ta paremmin. Äiti on taistellut mun puolesta, vaikkei se aina olekaan riittänyt, Juliette sanoo. Kuva: Ilari Peltomäki
Diagnoosi nelikymppisenä
Juliette istuu olohuoneen sohvalla ja kääntää shortsin reunaa ylemmäs.
Äiti Ansku Kettunen leikkaa haavasidoksen tottuneesti oikean kokoiseksi. Hän asettelee sen tyttärensä sisäreiden viiltojälkien päälle.
– Juliettesta tehtiin neljä kiireellistä lähetettä, jotka kaikki palautettiin takaisin saatesanoilla “Ei hoitotarvetta”, Ansku Kettunen toteaa.
Hän istuu selkä suorassa ryhdikkäänä, kunnes ääni tummenee ja murtuu. Nin käy, kun on taistellut lapsensa puolesta vuosia saamatta apua.
Ihminen uupuu ja murtuu.
– Mitä me viestimme nuorelle, jolla on hätä, kun me sanomme, ettei sinulla ole mitään hätää, Kettunen kysyy.
Myös hänet sijoitettiin kotoa teini-ikäisenä. Oli masennusta ja syömishäiriö. Lukio jäi kesken, kun voimat loppuivat.
Koska nepsy-piirteet ovat perinnöllisiä, monissa perheissä ADHD:n aiheuttamat ongelmat ovat ylisukupolvisia.
Sijoitus- tai syömishäiriökierrettä on vaikea katkaista, jos perheelle ei tarjota esimerkiksi toimintaterapiaa tukemaan arjessa.
Ansku Kettunen sai ADHD-diagnoosin vasta nyt nelikymppisenä, samaan aikaan tyttärensä kanssa.
– Olin suorittajaluonne, kuten Juliettekin. Ei ole kyse siitä, ettei ADHD-nuori yrittäisi tarpeeksi. Kyse on siitä, että ihminen uupuu kesken, kun jatkuvasti on pakko yrittää ihan liikaa, Ansku Kettunen sanoo.
Elämä karkaa käsistä
Usein oireilevien tyttöjen kohdalla tutkitaan ja hoidetaan kaikkea muuta, mutta ei oireiden aiheuttajaa.
Vaikka oireiden pääsyy olisi ADHD, koulu ja lääkärit tunnistavat usein neuroepätyypillisyyttä helpommin sivuoireet: unettomuuden ja masennuksen, itsetuhoisuuden, impulssiherkkyyden sekä syömishäiriöt.
Leimallista on kokemus ulkopuolisuuden tunteesta ja ajatus, ettei elämä ole omassa hallinnassa. Vuorokausirytmi puuttuu, yöt muuttuvat aamuiksi, ja koulu tai työ karkaa käsistä, kunnes otetta ei enää voi saada.
Kuin heräisi joka aamu eikä enää tietäisi, miten hampaat pestään, mistä vaatteet haetaan, miten pakataan reppu.
– Vielä nyt nelikymppisenä toistan ja opettelen edelleen samoja arjen asioita, joita olen opetellut jo vuosikymmeniä, Kettunen hymähtää kuivasti.
Hän on vihainen siitä, että aina on liian pienet resurssit, ja että ihmiset jätetään yksin. Ettei lapsille ja nuorille ole koskaan tarjolla tarpeeksi ammattilaisia, aikaa, rahaa, tukea tai terapiaa.
– Jos Juliette olisi saanut apua silloin, kun sitä tarvittiin, emme nyt olisi tässä. Miten paljolta tuskalta olisimme välttyneet, jos hätämme olisi kuultu ajoissa.
Mutta tänään Juliette on taas kotona.
Hän meikkaa ja pulisee äidilleen, nauraa, eikä tärise. Nyt, lähes vuosi itsemurhayrityksestä, Juliette on alkanut jälleen haaveilla. Yli puoli vuotta ADHD-lääkityksellä on tuonut aivokemioihin tasapainoa.
Vihdoin hymy nousee Julietten silmiin asti.
– Haluaisin käydä ysiluokan loppuun. Saada rytmiä elämään. Olla taas ihan normaalisti, kuten muutkin. Ja päästä takaisin kotiin.
Katso Perjantai-dokkari Juliette ja ADHD nyt Areenassa.
Tänään 4. marraskuuta Yle Perjantaissa puhutaan ADHD:sta. Miksi ADHD jää usein löytämättä ja milloin diagnoosi on väärä? Sean Ricksin vieraina ovat ex-pikajuoksija Markus Pöyhönen ja nuorisolääkäri Silja Kosola. Perjantai-dokkari: Juliette ja ADHD. Jakso Yle TV1:llä klo 21.05 ja Areenassa.
ADHD
ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, joka haittaa jokapäiväistä toimintakykyä.
ADHD:n on todettu olevan yhteydessä masennuksen ja joidenkin muiden psykiatristen häiriöiden, syrjäytymisen ja päihteiden käytön riskiin.
ADHD:lla on tutkitusti yhteys masennukseen sekä muihin psykiatrisiin häiriöihin, päihdeongelmiin ja syrjäytymiseen.
Hoitamaton ADHD haittaa sosiaalisia suhteita, opintoja ja työllistymistä. Siksi tukitoimet on aloitettava varhain.
Edelleen suuri osa ADHD-oireisista jää hoidon ulkopuolelle. Etenkin naisten ADHD on yhä alidiagnosoitu.
Lähde: Terveyskirjasto
