Olen sitä mieltä, et köyhän pentu voi olla sata kertaa rikkaan mukulaa onnellisempi, koska sille voi olla enempi aikaa, vaikka sit se ei saiskaa sitä vikointa mallia pleikkaria...
Mä annan sitä aikaa ja opetan lapseni tavoille. Meillä raha ei korvaa läheisyyttä ja ihmisyyttä missään muodossa. Eli on tässä työttömyydessä paljon hyvääkin, voin sanoa olevani onnellinen. Toista oli kun tein vuorotyötä ja koko perhe-elämä oli sen takia ihan vinksallaan.
Mä oon opettajille ja hoitajillekin sanonut että mun luvalla kyllä saa ojentaa ja puhe kyllä riittää. Aika usein asiat vaatii pitkää pinnaa ja saman uudelleen toistamista mutta se kannattaa. Ja pihalle kun noi yksin menee niin naapurit tietää että saa sanoa jos aihetta on, en tuu päälle vaikkas naapuri on kieltänyt tai komentanut poikia.
Vaikka olen nuori äiti niin silti vapaa kasvatus hommat on mun mielestä sinänsä vähän huono juttu, koska siinä viestitään lapselle että olet omillasi - päätä itse. Ja eihän se ole ollenkaan tarkoitus. Vanhemman tarkoitus on kasvattaa ja ohjata asianmukaisesti ja päättää suurista linjoista. Lapselle voi antaa "päätäntävaltaa" pienissä asioissa kuten minkä paidan puet tänään (ja se on muuten lapselle "iso juttu" ja kun sen saa päättää niin ei tartte kinata kaikesta muusta) mutta vanhempi vetää suuret linjat kuten syöminen, nukkuminen ja ulkoilu. Noin niinkun karkeesti.
Mut eihän tää nyt niin masentavaa ollutkaan :O