http://www.tekniikkatalous.fi/energia/article603780.eceTuulivoimalan tekemän sähkön tuotantokustannukset ovat täysin riippuvaisia siitä, mihin paikkaan tuulimylly sijoitetaan.
Hyötytuulen toimitusjohtaja Ralf Granholm sanoo, että huonon ja hyvän tuotantopaikan ero tuotetun sähkön määrässä vaihtelee esimerkiksi Hyötytuulen tuulivoimaloissa 20-25 prosenttia.
Ero on huikea, koska tuulivoiman kannattavuuden ratkaisee se, kuinka paljon sähköä voimala pystyy tuottamaan.
Bioenergia-alan toimialapäivillä puhunut Granholm sanoo silti, että valtion viime viikolla lopullisesti päättämä 83,5 euron takuuhinta tuotetulta megawattitunnilta tekee tuulivoimasta kannattavaa – mutta vain oikeissa paikoissa.
”Keskituulen nopeuden pitää olla 100 metrin korkeudessa vähintään 6,5 metriä sekunnissa. Jos se jää alle, tuotetun sähkön määrä jää liian alhaiseksi.”
[Kuva: Winwind]
Jokainen voimala on yksilö
Tukea näkemykselleen hyvän tuulipaikan merkitykselstä Granholm saa VTT:n tuulitutkijoilta. Hannele Holttisen laskelmissa tuulivoimalan sijoituspaikalla on aina eri tuotantokustannus eli voimala on erittäin herkkä tuulennopeudelle ja sitä kautta saavutettavalla sähkön tuotantomäärälle.
Tämä taas vaikuttaa tuulisähkön tuotantokustannuksiin. Holttisen laskelmien mukaan esimerkiksi nyt jo käyvissä suurissa voimaloissa sähkön tuotantokustannus vaihtelee 198-74 eurossa megawattitunnilta.
Keskiarvo oli 94 euroa megawattitunnilta, kun tehollinen tuotantoaika jäi viime vuoden heikkotuulisuuden vuoksi vain 1500 tuntiin vuodessa.
Parhaimmat tuuliolosuhteet ovat Suomessa merellä ja tuntureilla. Tuulivoimalan tehollinen käyttöaika on merellä 3 300 tuntia ja tuntureilla 2 500 tuntia vuodessa.
Takuuhinta ei kuitenkaan riitä merivoimaloiden tuotantokustannuksiin, koska niiden rakentaminen maksaa 20-50 prosenttia enemmän kuin maavoimaloiden.
Holttinen laskeekin merituulen tuotantokustannukseksi 124-92 euroa megawattitunnilta. Tuntureilla hinta vaihtelisi 94-65 eurossa ja rannikolla 92-63 eurossa megawattitunnilta. Sisämaassa vaihteluväli olisi jo 128-76 euroa megawattitunnilta.
Vertailun vuoksi: sähkön keskimääräinen pörssihinta oli viime vuonna 56,6 euroa megawattitunnilta ja valtio maksaa takuuhinnassa markkinahinnan ja takuuhinnan erotuksen.
Esimerkiksi viime vuoden helmikuussa Nord Poolissa käytiin hetkittäin huikeissa yli 1 000 euron megawattituntihinnoissa.
Sisämaa helpompi, mutta riskit kasvavat
Hyötytuulen Granholm sanoo, että sisämaahan voisi olla helpompi saada tuulivoimaloiden rakentamislupia, mutta 20 kilometriä rannikosta keskituulen nopeudet 100 metrissä ovat vain 6-7 metriä sekunnissa. Kuka ottaa riskin investoida 4-5 miljoonaa euroa esimerkiksi 3 megawatin maatuulivoimalan rakentamiseen.
Yksi ratkaisu on kasvattaa tuulimyllyjen korkeutta. Ilmatieteen laitoksen laskelmien mukaan 150-200 metrissä tuuliolosuhteet ovat rannikon tasoa.
Tämän ratkaisun ongelma on taas rakennuskustannukset. Tuulivoimala maksaisi liikaa.
Vaihtoehto on siten rannikko, koska Lapin tuntureille tuskin saadaan niin paljon tuulivoimalalupia, jolla Suomen 2000-2500 megawatin tuulivoimatavoite vuoteen 2020 mennessä pystytään täyttämään.
Granholm uskoo silti, että Suomi pääsee lähelle tätä tavoitetta, sillä tuulivoimahankkeita on vireillä 6000-9000 megawatin edestä maalle ja merelle.
Nyt rakentajat juoksevatkin kilpaa parhaiden tuulivoimalapaikkojen hakemisessa. ”Nopeus on silti aina suhteellista, sillä lupakysymyksiin ja loma-asukkaiden valituksiin voi vierähtää helposti vuosia.”
”Mielenkiintoista on tietenkin myös se, kuka tekee sen viimeisen voimalan. Valtiohan on rajoittanut tuen 2 500 megawattiin. Kuka lähtee investoimaan viimeisiin tuulipuistoihin, kun ollaan lähellä tuota 2 500 megawattia.”
Yksi asia on silti selvä: Japanin ydinkatastrofi ei ainakaan ole heikentänyt tuulivoiman uskottavuutta Suomessa. Maailmallahan tuulivoima on jo yksi valinta täyttämään valtioiden energiannälkää.