Arto on ryhtynyt novelistiksi. Tässä uusimmasta, herkullisimpia kohtia; Pier ja Japani. 30.3.2011.
Jossei punanenäisyydestään välittänyt. Ryyppykierteessään oikea pentele. . No mitä näitä muistelemaan. Arevan ydinalan kouluttautuneista insinööreistä ja DI miehistä ei juuri urapaineissa muuta löydykään kuin vähintään tuurijuoppoja.
Peltikatolla ropsahtaa. Puistopuissa viehkosti suhahtaa. Sadetta enteilyt vire tuo tuntumaansa iholle. Yhtäkkiä Pier suoraan huutaa tuskastaan! Silmä ei saata uskoa mitä käsi jo sykkien tuntee. Paksunkosteat valumakranssit takin hihasta nostattavat palopaukamat ranteisiin! Kauhusta kalpeana kvantti-insinööri hakeutuu juuri ja juuri ennen kovaa sadekuuroa kotirappusiinsa. Kuolema katsoo häntä hihansuustaan!
Vettä , ruokaa, lämpöä ei edes sähköä enää ole! Niskaamme tippuu tappavia määriä polttavaa kalmoa uhkuvaa plutoniumsateita! Kaikki sensuroidaan. Kukaan ei varoita! USA on runnonut YK:n terveysjärjestö WHO:on ydinpaniikissaan, ruhjonut läpi lain jonka mukaan säteilyhälytysrajat 10 000- kertaistetaan USA:ssa ja maailmalla! Kenellekään ei enää kerrota millaisen epätoivon maassa olemme. Ydinvoimin täällä globaalin ydintuhon eturintamassa kuolemassa. Jos, j o s joku voisi välittää tunteeni, sydämeni kipunan toiveet. Niin kertoisitteko rakkaimmilleni terveiseni. Ettei enää koskaan ydinvoimaa! . .
Ymmärrättekö käsieni palovammojensa kalmoa? Ymmärrättekö tosiaan? Olen säteilyyn k u o l e v a tuskin 25vuotias!.
Jean Pier ja Aikiso Nippon, minä ymmärrän...!