Hafnium 178 röntgensädelentokone.
Ymmärtääksemme miten juuri oppimamme ydinfysiikan käsitteistö käytännössä ja
ennenkaikea teoreettisena ideana toimii, otan tähän lainaukseksi T.M.
No:14 -04 raportin eräästä tiedemaailmaa kohahduttavasta 1999 julkaistusta
Texasin yliopiston tutkijaryhmän professori Carl Collinsin julkaisema
arvostetun Journal of Physical Rewiev Letter lehtitutkimus. Hafnium 178
metalli-isotooppia pehmeillä röntgensäteillä pommittamalla saatiin ulos
60-kertainen energiamäärä gammasäteilynä sisäiänsyötettyyn energiaan
verrattuna. Systeemi on odottamaton uusi tapa tuottaa ydinenergiaa ilman
fissioreaktoria, tai ydinfuusiota.
Hafnium 178 isotooppi on säteilevä alkuaine, jonka puoliintumisaika on 31v.
Collinsin ryhmän demonstraation mukaan gammasäteily irtoaa purskeina annetun
röntgenöinnin pulssista ja sammui röntgenöinnin loputtua. Tulosta verrattiin
"lumivyöryilmiöön". Röntgensäteily sai normaalin pitkäaikaisesti vapautuvan
hajoamisenergian purkautumaan satoja jopa tuhansia kertoja nopeammin.
Tilanteesta vakuuttunut Pentagon näkikin huimia mahdollisuuksia aloittaa
tutkimukset isotoopin eristämiseksi ja julisti USA-tyyliin aiheen
huippusalaiseksi. Kuten myöhemmin kuulin alkoi vesittää koko tutkimustulosta
irti muusta tiedetutkijoista, niin kuin vain kyseinen armeija voi.
Niin tässä systeemissä on monta mielenkiintoista yksityiskohtaa.
Matalaenerginen röntgensäteily synnyttää itseasiassa todistetusti täysin
absorboimattoman vyöhykkeen säteilykohteessaan. Säteily lisäksi noudattaa
Malenkan, Ajzwenbergin ja Lauritsenin kuorimallin selittämää
"atomilinssikompressointi-ilmiötä" selkeästi ja muuttaa kvanttitasoisen
matalaviresäteilyn ennustetusti korkeampienergiseksi pelkäksi gammaksi.
Gammasäteily taas puolestaan täyttää jo aiemmin omalla energiallaan
n.99-99,9 % isomeerivirittyneet nukleonit kvanttitiloihinsa.
Näistä aivan luonnollisesti kuoriteoriamallin etenemiskaavan mukaan saadaan
taas kvanttienergia näennäisesti 1000 kertaistumaan! Prosessi on erittäin
puhdas myös siinä mielessä, ettei muuntyyppistä energiaa hiukkasineen ja
lämpöhukkineen käytännössä esiinny. Eli vapautuu vyöhykkeenä erittäin
korkeahyötysuhteisesti gammaa edellistä seuraavana vyöhykkeenä. Energiaa ei
siis tule tyhjästä, vaan ikään kuin piripintaan täytettyyn saaviin tehdään
täyskaato ja siellä pitkään isomeerisenä tai termivireenä odotteleva
säteilyisomeeritila vapautetaan luonnollisella tavalla energialisäämisellä.
Tässä on oivallettava loogisuus, että vasta 100% viretila kykenee ylittämään
kvanttikaivon reunat ja kvantittamaan ulos koko muodostetun fotonipaketin.
Kvanttimaailman perusta kun on sen digitaalimaisuus, vire poistuu vain
kokonaisena. Energia sitten siirtyy taas seuraavaan ilmakehämolekyyliin jne.
Energiaa poistui nimenomaan nopeutetusta säteilypuoliintumisaikaansa
kiihdyttäneestä hafniumista. Kaikki on täysin järkeenkäyvää ja siksi
systeemin myös suoraan USA:n armeijan tiedemiehet esteittä hyväksyivät.
Erittäin mielenkiintoiseksi tässä tekee se, että idea "sinällään" sotii
kaikkia säteilystä "virallisesti" kerrottuja absorbointi- ja myös säteilyn
isomeeriviresäilymis- ja purkautumissääntöjä! Mutta koska USA:n armeijan
tiedemiehillä oli käytettävissä IAEA:n mm. Suomessa salatut
kuorimalliteoriat ja säteilyenergian säilymis- ja muuttumissäännöt, mitään
epäilynalaista demonstraatiosta ja siihen sisälletystä teoriasta ei
luonnollisesti löydetty. Tämä on aivan keskeistä huomioida.
Hafnium- reaktioon pohjautuva ydinmoottori on erittäin suoraviivainen ja
yksinkertainen. Nykysuihkumoottoreita kyettäisiin käyttämään liki
sellaisenaan. Polttokammioon johdettaisiin lämmönvaihtimesta ylikuumaa
gammasäteilyn kuumentamaa ilmaa. Korostettavaa on se, ettei reaktiossa synny
kuin mitään muuta kuin voimakas gammasäteily. Siitä suojautuminen on taas
ongelmana selkeästi ydinreaktorin neutroneilta suojautumista helpompaa.
Gammasäteily ei sinällään synnytä haitallista saastetta. Hafniumreaktori on
tarkoitus sijoittaa Global Hawkin miehittämättömän vakoilukoneen moottorin
alle runkoon. Säteilysuoja painaa tonnin ja suojaa elektroniikkaa koneen
keulassa. Nousuun ja laskuun Global Hawk käyttää kerosiinia turvasyistä.
Hafniumpoltto käynnistyy vasta lentokorkeudessa. Reaktion starttaava
röntgenkone saa energiansa aurinkokennosta. Jos kone tuhoutuu, ei ole
vaaraa, koska reaktio pysähtyy röntgensäteilyn loppuessa. Todella hyvä
piirre kiinailmiöivään perusydinreaktoriin!
i ja oleellisesti pienempi
ydinase. Sen käyttöä eivät sitoisi politiikkojen sopimat sopimukset.
Toisaalta valitettavasti myös terroristeja hanke Hafnium-kvanttireaktori tullee mullistamaan lentoliikenteen halvalla,
loputtomalla ja saasteettomalla ydinenergiallaan. Se soveltuu myös laivoihin
ja maakulkuneuvoihin. Hafnium on suhteellisen harvinainen sirkoniumin
yhteydessä esiintyvä aine. Se sisältää isotooppi 178 noin 27% ja sen
eristäminen saattaa olla pääongelma. Mitään olemassaolevaa prosessia ei
tunneta. Pentagon on asettanut prosessin "kriittisen teknologian
listalleen". Hafniumreaktoria on kehitelty Wright-Pattersonin
lentotukikohdassa Ohiossa. Asialla on toinen puoli myös. Reaktorista
voitaisiin kehittää kemiallista räjähdettä vahvempnäinollen kiinnostaa
kellarilaboratorioissaan rasitteeksi turvallisuudellemme.
Hafnium on kirkkaanhopea, periodisen järjestelmän IVb-ryhmään kuuluva
metallinen alkuaine. Järjestysluvultaan 72. Se koostuu useista isotoopeista.
Hf-178 se sisältää 27,1 prosenttia. Hf-178 sisältää erityisen suuren
spin-arvon 16+, ja korkean viritysenergia 2,44MeV. Se absorboi
fotonienergiaa alueella 10-60 000eV. Siksi sitä tutkittiin SDI-projektin
mahdollisena röntgenlaserin lasoivana aineena. Lasersäde sisältää enemmän
energiaa taajuutensa ja aallonpituuden lyhentymisen nousun tahdissa.
Röntgenlaser olisi omaa luokkaansa. Sillä höyrystettäisiin helposti
vihollisohjukset jo avaruudesta. On erittäin harvinaista , että näin suoraan
IAEA antaa lehtikirjoituksissa lipsahtaa tietoon yksittäisatomin sisällään
säteilyenergiasta kantamansa 2,44MeV viritysenergiatietoja, joita ei siis
edes käsitteenä virallinen säteilyoppimme milläänlailla tunne! Tottakai
kyseessä on silti "sensuroitua" osatietoa. Katselin Malenkan
kuorimalliteorian kertovan hafniumatomin sitovan maksimissaan tilastoissaan
todellisuudessa n. 20MeV kokonaissäteilyenergian.
Professori Collinsin Texasin yliopistossa käyttämä hafnium on siis
isomeerisesti energiaansa virittynyt ydin, joka on merkinnältään 178m2-Hf.
Ainetta voidaan verrata täyteen puhallettuun ilmapalloon, josta hiljalleen
vuotaa ilmaa tyhjentyen 31 vuodessa puolilleen. Systeemissä tämä energia
vapautetaan hetkessä, tai normaalia nopeammin. Ikään kuin pallo
puhkaistaisiin neulanpistolla. Isotoopin normaalisti vapautuva energia ei
riittäisi juuri mihinkään. Silti 30g hafnium 178m2 energiaa riittäisi
kuumentamaan kiehumispisteeseen 120t vettä. Hafniumin keksi 1923
unkarilaisruotsalainen George Charles von Hevesy ja hollantilainen Dick
Coster sirkoniumin röntgenspektristä Hafniumia käytetään myös
ydinreaktoreissa reaktiota jarruttavana aineena neutronisitojana. Huvittavaa
tosiaan nähdä, että aine on "ikään kuin" hyvä virallinen absorbaattori
neutronisäteilylle, mutta toimii nähdysti röntgenenergialla.