Strontium.
Lukasin taannoin "Luonto tieteen valossa WSOY osa 1 v.1908". Siinä kerrottiin miten Crookerssin sähköisessä purkausputkessa muodostettu röntgensäteily sai strontiumsuoloissa kertyvät energiat sekundääriseen valontuottoon. Kirjassa oli röntgenistä sekundääristä keltaista valoaan tuottavan srontiumsuolan tuottamaa kuvausta purkausputkineen. Tuskin moni tietää miten erikoinen aine tämä strontiumionejaan tuottava selkeästi säteilyyn yhdistetty aine on.
"Elävä akvaario" valaisee aihetta sivulla 225. "Keinotekoinen merivesi valmistetaan yleensä Wiedeman- Kramerin ohjeen mukaan. Tästä puuttuvat tosin oikeassa merivedessä esiintyvät nitraatit, joita ei kuitenkaan tarvita. Koska nitraatteja tulee meriakvaarion ruokakierroista. 100L meriveden tuottamiseen vaaditaan veden lisäksi:
2 765g NACl (ruokasuolaa)
692g MgSO4* 7H2O (kidevedellinen magnesiumsulfaatti)
551g MgCl2* 6H2O (kidevedellinen magnesiumkloridi)
65g KCl (kaliumkloridi)
25g NaHCO3 (natriumbikarbonaatti)
10g NaBr (natriumbromidi)
5g Na2HPO4 (natriumdifosvaatti)
--- 1,5g SrCl2 (strontiumkloridi)
0,5g KJ (kaliumjodidi).
Erillisessä pienessä vesimäärässä liuotetaan lisäksi 145g kidevedellistä kalsiumkloridia (CaCl2* 6H2O), joka lisätään veteen vasta muiden suolojen liuettua. Liuos sopii kaloille koska siitä puuttuu nilviäisten vaatimat tärkeät hivenenaineet.
Listassa ihmetyttää miksei merikaloille vaan laiteta meriveden vaatimat 3,5 % talouskaupoissa myytävää merisuolapussillista? Mutta jos e t tunne miten ionisaatio tosi elämässä tuhoaa systemaattisesti BIO- elämää en todellakaan suosittele! Jos laitat tuollaiseen veteen merissä eläviä kaloja ne kuolevat ionien tappamina hetkessä! Suolassa kun on tappavia positiivisia +CL elektronivajaita ja mm. negatiivisia -Na ioneja. Kuten ionit a i n a ne tappavat solukkoa kuten esim. säteilyn ionitkin niin vedessä kuin ilmassa. Ihan samalla tavalla kun esim. ilmaa UV- ionisoivat violettivaloiset bakteerilamput tuhoaa ionisäteilyvarastoitua hengitysilmassa keuhkojamme ja biosolukkojamme tuhoten niiden solukalvojen valenssielektroniliitoksia reitittäen ne hetkessä kuolettavasti.
Luimme jo jutun alussa miten strontiumilla on erityisiä ominaisuuksia varastoida ja myös muokata saamaansa säteilyn energiaa. Normaalisti kaiken meressä olevan elämän tuhoavaa ionisaatiota vastaan luonto on oppinut käyttämään aggression rajoittimena tuota elintärkeää pientä strontiumkloridimäärää. Strontium on siis maailman tärkeimpiin kuuluva elämää ylläpitävä ionisaation vastainen erikoiskemikaali. Itse asiassa niin arvokasta, että tuo mainittu 1,5g maksaa enemmän kuin kaikki muut 100L merivesierän kemikaalit yhteensä! Siksi tuo solukalvoille elintärkeä erikoiskemikaali myös halutaan arvokkaimpana poistaa kaikista merisuolasta tehdyistä kauppahyllyjen merisuolakiloistakin.
-------------
Ionisaatiohyökkäyksistä
Merivesiin tottunut silakka kykenisi kasvamaan normaalissa Tanskan rannikon 3,5 % suolameressä yli kilon Luokkaseksi silliksi. Mutta eläessään esim. Selkämeren vain 0,6 % suolaisuudessa silakka käyttää kaikki liikenevät energiansa pitääkseen elimistössään olevat muutaman prosentin suolaionisaatiopaineensa. Siksi silakka jää satagrammaluokkaiseksi 25cm pitkäksi kitukalaksi menettäen energiansa suolaionisaatiosta selvitäkseen. Tajutaksemme kuinka suurella voimalla silakan elimistöön ionisoitunut suola pyrkii nahan läpi ulos. Voidaan kertoa, että muodostuvat osmoottiset paine-erot nostaisivat vesipatsaana vettä 200m pystysuoraan. Siis 20 Baarin paine.
Makean veden kalat järvissä ja joissa taistelevat pitääkseen elimistönsä suolatasapaineet taas sisällään. Suolaisissa merissä elävät kalatkaan eivät ole ionisaatioinvaasioilta turvassa, vaan merissä ympäristössä olevat ionisaatiot pyrkivät tunkemaan jatkuvasti merieläimien elimistöön liiallisella tuhovoimallaan. Kaikkien elollisten myös suolamerissä on esim. juotava. Tällöin elimistöön muodostuu tappavan liikaa suolaionisaatiota tuhoaan tuomaan. Kalabakossaaresta muistamme vaikka tummat merileguaanit. Jotka syövät merenpohjien suolaista levää. Näin niiden elimistöön tulee jatkuvasti liikaa ionisaatioenergiapommituksesta mm. suolaa. Leguaani on kehittänyt tavan niiskauttaa ylijäävät suolat kaaressa nokastaan. Kaikilla merieläimillä on oltava keinonsa päästää energiaansa käyttäen irti tuhoisasta vesien ionisaatiopommituksista.
Jos luulette, että homma on helppoa, niin erehdytte jyrkästi. Kun katsomme vaikka elämää puskevaa koralliriuttafilmiä tuskin ensimmäiseksi tulee mieleen, että ympäristönä atollit ovat niin ionisaatiosta tappaviksi tulleita ettei elämän olemassaolon yli 3miljardin vuoden aikana y k s i k ä ä n esim. kasvi ole keksinyt keinoa selvitä hengissä ionisaatiosta suolamerissä. Tosiaankin murtovesissä esim. Itämeressä on vielä kasveja. Mutta Tanskan salmien yli edes merihauru EI ole kyennyt tunkeutumaan tappavan 3,5 % ionisaatiotason mereen! Kaikki suolamerien elämät perustuvat leviin tai eläimiin. Kasveille valtameri on kuoleman aavikkoa ollut aina. Syy on säteilystä tunnetumpi ionisaation edustama kuolema!
Chemtraileruutisten yhteydessä kuullaan tietoja siitä miten yllämme pörräävistä venäläisistä chemtrailer lentokoneista suollettujen säteilyionisaation poiston myrkytysvanojen jäljiltä mittaillaan huolestuttavan korkeita. . Niin tuskin juttuni jälkeen enää yllättäviä maaperään kertyviä strontiumsuolojen pitoisuuksia! Säteilyionisaatiotuhoaan vastaan meren bio taistelee strontiumsuoloilla. Niin tuskin tämän jälkeen on mikään ihme, että IAEA käy epätoivoista ilmakehämme kasvavia säteilyionisatiotappajiaan vastaan samaisilla strontiumatomien ominaisuuksilla, joista kerroin merienkin ionisaatiotaistelun "panosten" muodostuvan.
