Kuinka voi joku historiantutkija Laura Kolbe päästelläkin suustaan mörköjä, väittäessään moisia (professorin mielestä ruokakulttuurin suomalainen unelma ja todellisuus eivät juuri kohtaa)?
Täälläkin otettu kantaa pizza ja kebab kauppiaiden eväisiin, että mitä mieltä ollaan ko. asiasta, kebab vs ukkopekka|kabanossi| ryynimakkara|tapola vai grillari, sushi vs lohikalat|hauki|kuha vai silakka, pizza vs karjalanpiirakka|lihapiirakka-lörtsy-atomi vai kalakukko?
Veikkaan kuitenkin suomalaisena, että nrom. peruseväät ovat suomalaisen makuun, ainakin itse tee suomalaisena suomalaista ruokaa, johon ei kuulu pizzat, kebabit jne jne ... (toisille tietenkin on tää roskaruokakultturi sitä norm. ruokaa, valmisruokaa jne jne sitä ainutta mitä on ikinä syönnytkään -tarkoitan nyt sitä sukupolvea, joka näiden kanssa on kasvanut). Vahinko että Suomessa on niin paljon pizza-kebab-paikkoja, että vanhanajan nakkarit on hävinnyt -kunnon piiraat ja höyryhampparit.
”Kotimaisen ruokaosaamisen puolesta ponnisteltava”Verkkoapilan kolumnisti Laura Kolbe pohtii kirjoituksessaan suomalaista lähiruokaa, ruokakulttuuria ja siihen liittyvää yrittäjyyttä.
Kolbe nostaa esille kesällä käydyn keskustelun 8-vuotiaan Mari Aaltosen oikeudesta pitää jäätelökioskia. Aaltoselta vaadittiin muun muassa virallista ilmoitusta elintarviketoiminnasta, mikä sai suomalaisen ruokakulttuurin näyttämään ankealta ja ilottomalta.
Myös suomalainen ruoka tuodaan monesti esille pahana ja mauttomana. Kolbe kuitenkin muistuttaa, että ruokatottumukset ovat viime vuosikymmenten aikana vaihtuneet.
”Maatalousvaltaisesta on siirrytty moderniin urbaaniin syömiseen. Muutto kasvukeskuksiin on sekoittanut alueellisen ruokaperinteen. Kulutuserot ovat tasaantuneet; samaa ruokaa syödään maan eri osissa, maalla ja kaupungissa”.
Kolben mukaan käynnissä oleva ruokakeskustelu nostaa lähiruoan arvostusta.
”Erityisen ilahduttavia ovat myös muutamat esimerkit maaseudun pitokartanoiden, luomuravintoloiden ja kievareiden tarjonnassa. Lähiruoassa voidaan kilpailla laadulla ja sillä tärkeimmällä: ruoan tuottajaa voi saada paremman hinnan kuin ketjukappojen alas ajetuilta markkinoilta”.
Unelma ja todellisuus eivät kohtaa
Kolben mukaan ristiriita syntyy, kun suomalainen arkiruoka näyttää toiselta kuin Suomi-kuvan ruoka.
”Pizza on korvannut karjanpiirakan, kebab makkaran, oliiviöljy voin, riisi ja pasta perunan, sushi graavilohen jne”.
Professorin mielestä ruokakulttuurin suomalainen unelma ja todellisuus eivät aina kohtaa.
”Suomalaisena tarjoillaan edelleen maakunta- ja perinneruokia tavalla, jolla ei juuri ole kosketuskohtaa siihen mitä arkena syödään”.
Koska Suomi ei saanut elintarvikevirastoa, olisi sen kolumnistin mielestä ponnisteltava kotimaisen ruokakulttuurin puolesta, kuten Helsingin ruokakulttuuriohjelmassa jo tullaan tekemään.
”Muutoksen soisi näkyvän ravintoloissa kautta maan. Tarvitaan hyviä, konstailemattomia viinitiloja ja grillejä, virvokepisteitä ja kievareita. Tarvitaan uskoa ja yrittäjyyttä alalle”.