*KSM -lehden foorumilla kerroin miten USA mossautti ydinpommillaan miltei koko Maapallon jos SILLOISILLA ydinvoimalakokeillaan kivikauteen. Kuten olettaa saattaa ydinsekosensuurimaassamme nykysensuureissaan ei ydintusinatallaajistossa enää edes s u o s t u t t u tajuamaan, että näin oli tapahtunut. Kuten tapanani on en jää näissä k o s k a a n sanattomaksi ja yksinkertaisen POLIISI-yrjöksen halusin kivasti jyrätä katuojaan. Koukkasin, kuinkas muuten ikivanhan dokumenttini, eli ajan syömättömän /KLASSIKON/ kehiin ja juttuhan on siis legendaarinen: -----------------------------------------
Suomi24 Keskustelu Tiede Sää
0Prisman TELSTAR 2.
fet1 Käyttäjän viestit 8.10.2008 21:13 Vastauksia: 2 Lukukertoja: 1042 TEKSTIKOKO: Viestien esitystapa: Maanantaisessa YLE Prismassa kerrottiin maailman kulusta <<Telstarista. Mutta ydinhallinnon pyynnöstä ei tietysti vihjettäkään miten sille KÄVI! Lue ainutlaatuinen dogumentti aiheesta ja kaikki siihen liittyvä myös. Vain ja ainoastaan FET osaa näitä. Kuka taaskaan yllättyi?)
------------
Avoin tapaus Telstar.
T.K No:16 -06. Säteily tuhosi seitsemän sateliittia. Yleensä Yhdysvallat ei tuhoa omia satelliittejaan, mutta vuona 1962 niin kuitenkin tapahtui. Ilmavoimat räjäytti vetypommin 325km korkeudessa Tyynessämeressä sijaitsevan Johnstonin atollin yläpuolella 9. heinäkuuta. Räjäytys onnistui, mutta sillä oli odottamattomia seurauksia. Räjähdyksessä syntynyt Röntgensäteily ionisoi yläilmakehää, jolloin maan magneettikenttään nousi valtavasti elektroneja. Seuraavana päivänä laukaistiin Telstar 1-satelliitti, joka välitti jo samana päivänä suoraa TV-lähetystä Yhdysvalloista Ranskaan. Suuren mediahuomion saanut Telstar ei kuitenkaan kestänyt kovaa säteilyä ja lopetti toimintansa jo kahden kuukauden kuluttua. Kaikkiaan pommikokeen seurauksena tuhoutui seitsemän avaruudessa ollutta satelliittia. Opetus: Säteily on vaarallista.
Kirjoitettu tilanne opetti kerrallaan maailman tiedepiireille varsin paljon ydinvoiman tuhoisista peruskuvioista. Valitettavasti kokonaisyhteenvetoa asiasta ei ole IAEA-sensuroinnissa saatavissa Suomessa. Vetypommin eräs keskeinen peruspiirre on sen muodostamissa lyhytikäisissä vetysäteilypartikkeleissa. USA ei uskonut, että ilmakehän kevyissä ilmamolekyyleissä löytyisi pitkäikäistä energistä isomeerivirittymistä jälkisäteilyn muodossa. Tämä olettamus mielessään pommi niin ylhäällä räjäytettiin. Leijailevan satelliitin radan korkeus on huikealla 950 x 5630 km korkeudella maan pinnasta. Ja EMP-pulssi kaikonnut päivää aiemmin myös. Oletusta siitä, että säteilyä löytyisi kuukausimääriä ilmakehästä kokeen jäljiltä tuhoisassa määrin ei uskottu olevan mahdollista silloisessa ja edes nykyisin ydinalakoulutustiedoin.
Rujo totuus alkoi selvitä maailman tutkijoille jo siis 1962 karuimmalla tavalla demottuna faktana. Malenkan kuorimalliteoriatutkimustäsmennys sai tilanteessa yhdessä iskussa syyn alkaa ennennäkemättömiin lisätarkennuksiin ydinalalla. Seuraavat vuodet maailman ydinalan osaajista yli puolet Pekka Jauhon tiedon pohjalta keskittyi kalkuloimaan yhä julkisuudesta pidettyjä mekanismeja miten alkuaineet kykenivät sitomaan tilanteessa esiintyneet kuukausien päästä satelliitteja tuhoavat valtaisat energiamäärät. Kyseessä oli globaalitason demonstraatio ilmiöstä, josta myöhemmin käytetään nimeä säteilyionisaatio, niin tai ydinaavikoitumiskehitys.
Tutkimuksien seurauksia ei tarvinnut kauaa odotella. Ei kestänyt kovin kauan kun jo vuosikausia siihen asteisista ydinkokeiden ilmakehähaittojen todellisesta maailmanlaajuisesta näytöstä ei enää tarvinnut keskustella. USA oivalsi viimein, että kyseessä oli todellinen ja koko maailmaa uhkaava ydinvoimasta johtuva massiivisenluokan ydinsäteilyionisaatiovaara. Maailmanlaajuinen ydinpommein ilmakehässä suoritettujen kokeiden kieltosopimus tuli voimaan käytännössä tilanteen näyttöjen perusteella suoraan. Valitettavasti asia on niin lukuisien sotilasvaitiolovelvoitteiden peitossa jopa tänä päivänä, ettei asiasta saa juuri virallista tietoa. Kun säteilyenergian vaikutukset todettiin näin kohtalokkaiksi huomattiin asiasta kertovasta tietovuodosta koko ydinvoimateollisuuden vaarantuvan ennennäkemättömästi. Opitusta päätettiin vaieta totaalisella tietokatkoksella. Vaara siis tajuttiin ja ymmärrettiin, muttei haluttu ottaa opiksi.
Mitä siis todellisuudessa tapahtui kaasujen keskellä? Ydinsäteilyn gammakvantittunut ja röntgensäteilyenergia teki tismalleen saman, kuin kaikissa nykyisissä ydinvoimaloissa yhä. Puhaltaa ensin elektronit säteilyn tieltä pilvenä pois. Ulkoavaruuteen kiipesi mainitusti valtaisa määrä säteilyionisaatiosta vapautunutta elektroniylijäämää. Räjähdyspaikkaan jäi puolestaan valtaisa elektronivajaus ja isomeerisesti ja termisesti vireeseen jäänyttä ydinainetta. Ilman eristäviin muodostelmiin keskittyi kuukausiksi, jopa pidempään valtaisia sähkökenttiä. Virittyneitä elektroninsa miltei tyystin menettäneitä jalokaasuisia alkuaineita, radiohiileksi palaneen typen ja virittyneiden ja gammaa syytävien hapen yms. kertymiä. Kuten ydinreaktioissa aina niin vähintään 10% säteilyenergiasta muuttuu myös pysyvään fotonikvanttimuotoonsa yläilmakehäämme temmeltämään. Aina kun elektroneja osui jatkossa näihin virittyneisiin elektronivajaisiin jalokaasuihin ja ilmamolekyyleihin, niin muodostui valtaisia röntgensäteilyjä K,L,M kuorirakenteiden toinen toisensa jälkeen täyttyessä. Ja puolestaan ytimestä vapautuneen gammatransition syytäessä ne kohta taas kaikkialle. Tässä kuukausia kestävässä säteilyinfernossa olleet satelliitit saivat jopa yli 30 000km korkeuksissaan niin rajua energiaa osakseen vielä kuukausien päästä, että rikkoutuivat yksi toisensa perään. Ei mikään ihme, että jopa USA:n armeija huolestui säteilyn vaikutuksista koko maailman biodiversiteettiä kohtaan. Kummallisinta tilanteessa on tapahtuneen totaalinen kielto jopa 50v jälkeenpäin. Nimittäin fysiikka ja säteilytuhomekanismi on yhä tismalleen entisen tappava, vaikkei siviiliydinpuolella haluttaisi millään tunnustaa.
-------------
Triesten sanomaa.
Tässä aiemmin esitin Telstarin viestittäneen, että säteily varastoituu ja ionisoi tuhoisasti ilmakehään 60-luvun alkupuolella. Siis tapahtui todistetusti jotain sellaista, jonka nykyinen ydinfyysikkosukupolvemme kiistää kaikissa nykyteorioissaan. Hetkinen, onko tosiaan mahdollista, että 50v sitten ydinfyysikot tiesivät oleellisesti enemmän, kuin nykyiset? Katsoin tässä 21,12-06 YLE:n teemaa. Siinä esiteltiin ihmiskunnan kilpailua siitä, että kuka saavuttaisi maailman mittavampia sukellettuja syvyyksiä. Mielenkiintoista oli sinällään havaita, että juuri sisämaan Sveitsiläinen tutkija oli keskeisimpiä vaikuttimia merien syvänteiden tutkimuksessa paineistetun ilmapallohyttikeksintönsä takia suoritettuaan lennoillaan korkeusennätyksiä aiemmin.
Ohjelmassa haastateltiin Japanin Mariaanien hautaan pallossa sukeltanutta Triesten miehistön jäsentä. Hänelle oli jo lähtiessään 23.01-60 suorittamaan sen aikuista syvyysennätystä sanottu, että olisi erittäin tärkeää löytää 11km merensyvänteen pohjalta kalan kaltaista elämää. Hämmästyksekseen heti kohta, kun kellertävä pohja saavutettiin hän kohtasi ensimmäisenä ihmisenä noissa syvänteissä kaivatun elävän kala.
Tutkija mainitsi haastattelussa, että aina siihen asti oli ihmiskunta suunnitellut hoitavansa ydinjätteet kippaamalla ne surutta merien mustiin syvänteisiin. Nyt tämä ainokainen kala karusti todisti, ettei ydinjäte olisi turvallisessa sijoituksessa edes 11 000m syvyydessä! Elämän olemassaolo viestitti kiistatta senaikuisille tutkijoille, että kalassa on elämää, eli myös happea. Mikä puolestaan viestitti ymmärtäväisille tutkijoille, että jopa näin syvissä vesissä on kaksisuuntaisia happea kuljettavia pystyvirtauksia. Tässä se tosiaan on! Jo 1960 tajuttiin se fakta, ettei ydinjätteille ole maapallosta löydettävissä mistään kuviteltuja pysyvästi virtauksiltaan staattisia paikkoja, joilla kyettäisiin takaamaan minkääntason turvallista ydinjätteen loppusijoitusta! Tosiaan silloin vielä ihmiskunnalla oli niin valtaisan selkeä kyky hallita ydinfysiikkaa, ettei ydinjätteitä saisi loppusijoittaa edes tutkittuihin valtamerien syvänteisiin. Valitettavasti nyttemmin tämä oppi on määrätietoisella ydinsensuroinnilla kytketty pois nykyisiltä ydinalan osaajiltamme. Onko tosiaan mahdollista, että 50v ydinfysiikan kehitys ei ole pelkästään polkenut paikoillaan, vaan suorastaan tiedollisesti romahtanut? Eikö Malenkan kuorimalliteoriaa vielä tärkeimpinä tietoinaan 60-luvulla pitänyt ydinfysiikkaa tutkineiden fyysikoiden perillisillä tosiaan ole käytettävissä edes jäänteitä menneisyyden ymmärryksistä?
Tämän tiedon valossa on todella vastentahtoista huomata, miten suoranainen typeryys on siitä asti lisääntynyt ydinmaailmassa. Silloin 11 000m syvyyttä pidettiin tosiaan edesvastuuttomana ydinjätteen loppusijoituspaikana. Kun aikaa on kulunut vajaat 50v, niin mitä huomaamme muuttuneen? Aivan oikein ydinalaedustajat mm. IAEA on järjestelmällisellä sensuroinneillaan ja totaalisella ydinfysiikan kuoriteorian kaltaisilla tietentahtoisella faktojen pimityksillä saanut ihmiset uskomaan , että esim. vain 500m merivettä riittäisi ydinpolttoainesuojaksi. Posiva harhauttaa nyttemmin estävänsä ydinmateriaalin pääsyn matalasta ja kalliorikotusta talkki ja kissanpissahiekka-allikosta tuhoisin seurauksin maan biodiversiteettiin.
