Simuloiduista superaalloista.
Katselin huhtikuun lopulla 2010 JIM dokumenttia. Siinä tutkailtiin aaltoilualtaassa todettavia lainalaisuuksia. Laite oli veden täyttämä pienoismalliallas, jolla koeluontoisesti simuloitiin mitä tapahtuu meressä, jossa velloo 3m korkea perusaallokko. Oli aika mioelenkiintoista nähdä käytännön tasolla miten luonto o i k e a s t i toimii. Täysin varoittamatta liplattelun keskelle muodostui hurjasti muita korkeampi aaltoseinämä ihan tyhjästä! Ohjelmassa kertailtiin, miten ilmiössä ei sinällään ollut mitään mystistä. Tietyin välein sekalaisena vellovaan aallokkoon yhteen ainoaan aaltoon vaan "toisinaan" keskittyy kuulema 100 aallon massiiviset energiat. Yhtäkkiä vesiseinämä taas katosi osikseen tuosta vaan. Mielenkintoista, ettei tällaisista perusenergia-aaltojen luonteista silti keskustella, miksei? Kehitellään asiaa vähän laajemmalle tajunnan tasolle, niin selkenee.
Kaaosteoriasta tällaisissa pohjimmiltaan on kyse. Matemaattinen suuraalto on tilastollinen pakollinen fakta. Luvin aiheesta mm. T.K-lehdestä, jossa käsiteltiin niiitä mahdollisuuksia miten esim. suuretkin laivat voivat selittämättömästi ko. superaaltoon murskautuen kadota näennäisen tyynessä. Ajatellaan ilmiötä vieläkin laajemmalle. Alue, jossa vellovat infrapuna-aallot risteilevät kaaosmaisesti. Yhtäkkiä jossain tietyssä kohdassa perusfotonien energiat risteyttävät 100-kertaisen energiansa ja sytyttävät sponttaanin tuliroihun. Mystiikkaako? No ei, noudatamme simuloitavaa mekannismia edeltä. Jos IR-aaltoristeymän energiapiikissä on vaikka ihminen, hän roihahtaa näennäisen mystiseti tiedepiirejä hämmästyttäneellä "itsesyttymisellä". Entä vaikka ns. normit alittavassa perustaustafotonoinnissa. Kun yhtäkkiä tietyssä pisteessä vellovat säteilyfotonoinnit nousevat 100-kertaiseen ylikriittiseen piikkiinsä tuhoten kaiken keskiössään olevan esim. biomateriaalin, tai vaikka sulauttaen kohtalokkaasti, tai peräti räjäyttäen Posivan ydinjätevaraston uraanijätteet ylikriittisin säteilyarvoinsa. Mennäänkö nyt liian vaikeasti hahmottuvalle alueelle, ei esitetty tosiaan toimii juuri näin.
Meillä on OL-3 tyyppinen ydinreaktori. Jossa velloo säteilyn fotonirintamakeskittymiä kaaosmaisesti risteillen. Siinä mielessä enemmän kuin mielenkiiintoiseksi homman tekee se, että kaikki maailman tulevat yli 1000MW painereaktorit ovat ns. "epävakaan palamalimitin reaktoreita". Suomennettuna, jos reaktorin teho heilahtaa v a i n + tai -2% puoleen, tai toiseen. On reaktorin ajajilla aikaa reipas minuutti tehdä ns. "aktiivinen vaustakorjausliike". Säätöalgoritmin pitää olla tarkoin vastakkais- suuntainen tehomuutos kuten esim. purjelentokoneen ohjauksessa. Ilmiö on enemmän kuin mielenkiintoinen, JOS tätä vastakkaissäätöä tehomuutosalueelle ei tehdä muodostuu reaktorissa minuuttiluokan päätteeksi 20 000-kertainen tehokasvu.(STUK Säteily ja turvallisuus s.506.) Ja a i n a ylöspäin! Kuulimme juuri miten jopa STUK on todennut nimenomaan uusissa OL-3 reaktorityypeistä eteenpäin niin katastrofaalisia automaattiajopuutteita, että korjaaminen vaatii lisäaikaa jopa vuosia, kaksikin!
Jatketaan vielä asiaa. Maailmassa on satamäärin jo nyt reaktoreitta. Valtavia energiamääriä vellottavia piripintaan viritettyine reaktoreineen. Niissä palamisen aiheuttamia satunnaisesti 100-kertaistuvia risteileviä infraääniaaltovärähtelyjä. Valtavat energiamäärät vellovaa niin IR-, kun lukuisten säteilylajien fotonioaaltoilut. On varsin mielenkiintoista huomata, ettei IKINÄ olla edes uskallettu kertoa kuinka lukuisia matemaattisesti faktattuja sponttaaneja tuhoutumistilanteita reaktoreissa elinaikanaan ehtii tapahtua jo tämän perusaaltoilun 100-kertaistumisensa seuraamuksena? Miksei tällaisista matemaattisista peruskatastrofipotentiaaleista ydinalalla edes uskalleta julkisriskeinä kuiskia. Aikooko megariskiensä tietoisessa hallitsemattomuudessaan kuuluisa OL-3 reaktori vaan kylmän rauhallisesti käyden odottaa maailman ensimmäisenä kun se suuri matemaattinen 100-kertaistuman säteilyn aaltorintama pyyhkäisee hetkessä Pohjolan maailman kartalta?. . .
