PASIRADIO

Kirjoittaja Aihe: Suomen viranomaiset vähättelevät väkivaltarikoksia  (Luettu 2084 kertaa)

pave

  • Vieras
Suomen viranomaiset vähättelevät väkivaltarikoksia
« : Tammikuu 20, 2010, 05:25:43 ap »
Suomen viranomaiset vähättelevät väkivaltarikoksia
20.1.2010

Espoon ampumisissa ei ollut kyse yksityisen kauppakeskuksen turvajärjestelyistä vaan viranomaisten perimmäisestä vastuusta taata yleinen turvallisuus.

Keskustelu Espoon ampumistapauksesta on pyörinyt pitkälti rikollisuuden ja maahanmuuton ympärillä. Sivuun on jäänyt kysymys, jonka keskusrikospoliisin rikosylikomisario Tero Haapala esitti jo tekopäivänä: oliko lähestymiskielto ylipäänsä ollut tässä tapauksessa oikea ratkaisu? Tai jos oli, kuinka tehokkaasti poliisi valvoi sitä, kun otetaan huomioon, että kyse oli potentiaalisesti murhaan päättyvästä kotiväkivaltatapauksesta?

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero puolestaan on nostanut esiin suomalaisen rikosoikeusjärjestelmän lepsun linjan väkivaltarikoksiin.

Keskittyminen ampujan ulkomaalaistaustaan ja kauppakeskuksen turvajärjestelyihin on kääntänyt kriittistä huomiota pois siitä, että viranomaiset - tässä tapauksessa Espoon kaupunki - eivät kyenneet vastaamaan ennakoitavissa olleeseen uhkaan, joka kohdistui yleiseen turvallisuuteen. Perimmiltään ampumisissa oli kyse viranomaisten vastuusta taata yleinen turvallisuus.

Kuten oikeusministeri Tuija Braxkin on todennut, ongelma piilee siinä, että paikallinen poliisi ja oikeuslaitos vähättelevät väkivaltarikosten vakavuutta yleisen turvallisuuden kannalta. Vähättely näkyy esimerkiksi suhtautumisessa ampuma-aseen hallussapitoon ja kotiväkivaltaan.

Espoon ampuja oli tuomittu varkaus- ja huumerikoksista, väkivaltaisista uhkauksista sekä pahoinpitelystä vuonna 2001. Lisäksi hänet oli tuomittu ampuma-aserikoksista vuosina 2003, 2004 ja 2007. Hän oli säilyttänyt kotonaan ladattua 7,65-kaliiberista pistoolia saappaaseen piilotettuna, mistä hänelle tuomittiin 300 euroa sakkoa. Toinen sakko tuli kotietsinnässä löytyneistä yhdeksänmillisen pistoolin patruunoista.

Kun mies alkoi uhkailla entisen naisystävänsä ja tämän perheen henkeä viime huhtikuussa, nainen pyysi poliisilta apua. Mies haettiin kuulusteluihin ja asunnossa tehtiin kotietsintä. Ampuma-aseita ei tuolloin löytynyt, mutta Suomen rikoslain mukainen määritelmä laittomasta uhkauksesta täyttyi. Enimmäistuomio siitä on sakko tai kaksi vuotta vankeutta.

Syytteen sijaan viranomaiset päätyivät kuitenkin kevyempään keinoon eli lähestymiskieltoon - vaikka kiellon määrännyt tuomioistuin oli vakuuttunut toisaalta siitä, että mies oli uhannut entisen naisystävänsä ja tämän perheen henkeä ja turvallisuutta, ja toisaalta siitä, että tämä pystyisi halutessaan toteuttamaan uhkauksensa.

Miksi miestä ei asetettu rikosrekisterinsä perusteella syytteeseen, tuomittu vankeuteen laittomasta uhkauksesta sekä määrätty vapautumisensa jälkeen tehokkaasti valvottuun lähestymiskieltoon?

Miestä ei edes kutsuttu takaisin tuomioistuimen eteen marraskuussa hänen rikottuaan lähestymiskieltoa: kysehän oli vain "ei-uhkaavan" tekstiviestin lähettämisestä naiselle.

Populistinen kytkentä maahanmuuton ja rikollisuuden välillä on tähän asti johtanut keskustelua harhaan. Suomen lähisuhde- ja itsemurhatilastot kertovat saman kuin maalaisjärki: syntyperäinen suomalainen pystyy murhanhimoiseen kostoon läheisiään, perhettään, ystäviään, työtovereitaan tai yhteisöä vastaan siinä missä ulkomaalainenkin.

Entisenä Britannian poliisin edustajana olen sitä mieltä, että Suomen viranomaisten lepsu asenne väkivaltarikoksia kohtaan johti Espoossa kuuden hengen kuolemaan.