Kohti Atomin salaisuuttaAjattelin laittaa tähän arkistojen kätköistä vanhaa taistelumateriaalia yhdeltä foorumilta jossa meillä meni Arton kanssa hieman suksia ristiin yleisön kanssa. Hyvää materiaalia kuitenkin, ja sääli jättää sitä haaskuun. Olin silloin, alkusyksystä 2009 juuri tullut tietoiseksi TV:stä tutun Arton olemassaolosta (sitä telkusta tullutta ohjelmaa en valitettavasti ollut nähnyt), ja etsiskelin taustatietoja hänen mainitsemistaan fyysikoista. Siitä syntyi tämä lyhyeksi jäänyt sarja "Unohdetut ydinfyysikot" osat I-IV, tosin osaa IV en muistaakseni saanut aikaan. Se olisi käsitellyt M. Göppert-Mayeria. Tätähän voinee hyvin tässä jatkaa pasifoorumilla... Osa V tulee ehdottomasti käsittelemään kiintoisaa norjalaista ydinfyysikkoa, Egil Andersen Hylleraasia (1898-1965).
Löysin muuten sen Hylleraasin kirjan "Atomit" vuodelta 1951, ja löydön inspiroimana tuli mieleen että tällainenkin ketju on olemassa kuin "Arton ydinfyysikot". Sain osakseni paheksuntaa aloittaessani tämän taustoituksen, koska kuulemma näin tehdessäni annan ansiotonta arvovaltaa Arton "sbesialisti"-näkemyksille. Ja saatan muka vieläpä jopa "rohkaista" Artoa. Se olisi hyvin paha. Joku saattaa jopa yltyä ottamaan Arton jutut sen seurauksena todesta. Mutta enpä tiedä. Ajattelin vain että olisi sinänsä kiinnostavaa tsekata keitä ovat nämä fyysikot, joihin Arto koko ajan viittaa... Tähän ketjuun siis kaikki jutut ydinfyysikoista, ja heidän saavutuksistaan.
Tässä seuraa ylittämättömiä helmiä arkistoista.
001 Malenka-, Ajzenberg-, ja Lauritsenin-kuorimallit : 16.08.2009 - klo:23:42 Olen googlettanut tietoa ydingurumme Mailisnuutisen mainitsemista fyysikoista Malenka, Ajzenberg ja Lauritzen.
Juoneen kuuluu niinikään Nobelisteina. H. Jenssen, M. Göppert-Mayer ja Eugen Wigner. Vaikka nämä kolme ovat jokainen Nobelisteja, niin silti julkisuus on unohtanut heidän salaiseksi luokitellun ydinfysiikan työnsä.
Fay Ajzenberg-Selovesta (1926-) on helpoin löytää tietoa. Hän oli yksi harvoja naispuolisia ydinfyysikkoja, silloisessa miesten hallitsemassa yliopistomaailmassa. Ajzenberg on Berliinissä, Saksassa syntynyt juutalainen, joka pakeni vainoja Yhdysvaltoihin. Hän kirjoitti 26 artikkelia arvostetussa lehdessä Nuclear Physics, ja omistautui erityisesti naisten aseman puolustamiseen. Hän on sairastanut rintasyövän, joka on uusiutunut. Ajzenberg on kirjoittanut elämäkerran, A Matter of Choice: Memoirs of a Female Physicist (1994).
Charles Christian Lauritsen (1892–1968) on alunperin tanskalainen, joka muutti Yhdysvaltoihin, ja valmisti siellä radiovastaanottimia, ja röntgenlaitteita. Tutkimuksessa hänen suurin löytönsä oli havainto, että hiiliytimet voivat siepata protoneita, vapauttaen gammasäteitä. Lauritsen oli mukana Manhattan-projektissa. Hän kuoli syöpään pitkällisen kamppailun jälkeen.
B. J. Malenka on kaikkein mystisin, enkä löydä hänen nimeään ydinfyysikkojen joukosta. Jotain kirjoituksia deuteroneista ja elektroneista.. Harvardissa (syklotronilaboratoriossa) hän on kirjoittanut tutkielmat: "The Electric Scattering of Deuterons," "The Electric Scattering of the Polarizable Deuteron," "Theory of High-Energy Deuteron Pickup," "Polarization in High-Energy Elastic Nucleon-Nucleus Scattering," "Polarizability of the Deuteron," ja Bostonissa: High-Energy Potential Scattering with Short-Range Forces. Ei mitään elämänkertatietoja.
002 Unohdetut atomifyysikot - Osa II : 17.08.2009 - klo:22:44 Jatkan edelleen Mailisnuutisen infromaatiovirrasta poimimieni ydinfyysikoiden selvittelyä.
Eugene Paul "E.P." Wigner (alunperin Wigner Pál Jenő) (1902 – 1995)
Eugene Wigneristä ei tunnu olevan vaikea löytää tietoa. Ehkä siksi että hän on saanut Nobelin palkinnon fysiikasta 1963. Wigner on alunperin Unkarista, eli hän kuuluu sarjaan Itä-Euroopasta natsien valtaa paenneet tiedemiehet. Vaikka hän oli vakaumukseltaan pasifisti, hän oli mukana Manhattan-projektissa. Wigner oli paikalla 1942, kun yksi ensimmäisiä varhaisia ydinreaktoreita, Chicago Pile One (CP-1) meni kriittiseen tilaan. Käynnistyi, siis. Vuonna 1946 Wigneristä tuli Oak Ridgen laboratorioiden kehitys- ja tutkimusjohtaja. Jostain syystä kyllästyttyään hommaan, Wigner vaihtoi Princetonin yliopistoon.
Nobelin palkinnon hän sai käsittääkseni tutkimuksillaan symmetriikasta tavallisen mekaniikan ja kvanttimekaniikan välillä. Häntä kiinnosti myös fysiikan ja matematiikan vastaavuudet, verrattuna vaikkapa matematiikan ja biologian epävastaavuuteen. (Matematiikka selittää hyvin fysiikkaa, mutta huonosti biologiaa.)
Sanotaan että Wigner oli älyltään täysin Albert Einsteinin veroinen, saavuttamatta kuitenkaan vastaavaa kuuluisuutta. (!)
Vanhemmalla iällään Wigneristä tuli enenevässä määrin filosofinen, ja hän alkoi pohtia elämän merkitystä. Varsinkin hän oli kiinnostunut hindulaisuuden ajatuksista tietoisuudesta. Wigner sanoi, ettei ole edes mahdollista muotoilla kvanttifysiikan lakeja, viittaamatta tietoisuuteen. Hän hurahti mm. moonilaisuuteen.
Eugene Wigner, vaimonsa Patrician kanssa Princetonin kodin pihalla 1991. En tiedä mikä hänen työssään mahtoi olla salainen kohta. Hän tutki neutronien ketjureaktioita, kriittisen tilan kokoa, ryhmäteorian sovellutuksia kvanttimekaniikassa, neutroneja välittäjäaineessa, eta-vaikutuksen laajuutta, symmetrian käsitettä ja kvanttimekaniikan filosofiaa. Wigner laski yhdessä Fermin ja Szilardin kanssa kuinka paljon neutroneita fissioreaktion pitää synnyttää ennenkuin ketjureaktio alkaa.
Eugen Wignerin muistelmat on saatavissa kirjana: The Recollections Of Eugene P. Wigner: As Told To Andrew Szanton. H. Jenssenin ja M. Göppert-Mayerin elämän ja teot tulen käsittelemään Unohdetut atomifyysikot-luentosarjani osissa III-IV.
003 H. Jensen : 17.08.2009 - klo:23:39 H. Jensenistä irtoaa mielenkiintoista tietoa googlettamalla! Mitä enemmän näitä lukee, sen syvemmälle näihin juttuihin pääsee. Jensen viittaa kirjoituksissaan jatkuvasti esim. Göppert-Mayeriin, Eugen Wigneriin, Fermiin, Bohriin, Heisenbergiin ja Schrödingeriin. Jensen oli toisen maailmansodan aikana koko ajan Saksassa, ja oli NSDAP:n jäsen. Sodan jälkeen hänet "puhdistettiin", ja vähitellen siirtyi Yhdysvaltojen yliopistoihin.
Tuossa on PDF-muodossa Jensenin nobelpuhe vuodelta 1963: Glimpses at the history of the nuclear structure theory
http://nobelprize.org/nobel_prizes/physics/laureates/1963/jensen-lecture.pdfJensen näyttää keskittyneen sentrifuugijuttuihin, ja on kirjoittanut 1950 niistä kirjan nimeltään Über Gaszentrifugen: Anreicherung der Xenon-, Krypton- und der Selen-Isotope nach dem Zentrifugenverfahren. Mitä siinä nyt olisi: ksenon, krypton ja seleeni-isotoopit kaasusentrifuugiajossa?
Jensenistä tuntuu tulevan hyvät vibat. Hän oli hirmu-sosiaalinen, avoin, huumorintajuinen ihminen, jolla oli laaja näkemys sekä fysiikkaan, että kulttuuriin. Hän luki runoilijoita - Schilleriä ja Heinea, ja Shakespeare oli hänen suosikkinsa. Jensen on sanonut että on "parempi menettää hyvä ystävä, kuin jättää hyvä vitsi kertomatta".
Nobelpuheessaan, joka käsittelee atomiytimen rakennetta, Jensen siteeraa Rilkeä (oma käännökseni):
« Man fühlt den Glanz von einer neuen Seite,
Auf der noch alles werden kann.
Die stillen Kräfte prüfen ihre Breite
Und sehn einander dunkel an. »
"Kääntäessään hohtavan juuri avatun sivun esiin, tulee tunne
että mitä tahansa voi ilmetä,
Hiljaiset voimat mittailevat laajuuksiaan,
Toisiinsa hämärästi ne viittaavat."
