PASIRADIO

Kirjoittaja Aihe: Ydintyöntekijät kertovat  (Luettu 73897 kertaa)

Archaikum

  • Jr. Member
  • **
  • Viestejä: 90
  • Karma: +0/-0
Ydintyöntekijät kertovat
« : Marraskuu 18, 2009, 23:38:51 ip »
Ehkä tämä Pasifoorumin ydinosio olisi oikea paikka näille. YouTubiiltä muutamia hyviä dokumenttivideoita Yhdysvaltojen ydintyöläisistä. Militäärisektorilta, tuntuisi olevan. Wes Rehbergin kuvaamia. Niitä on siellä enemmänkin, kaikki yhtä laadukkaita. Ihmeen vähän katselijoita ollut, muutamia kymmeniä tai satoja vain. Olen itsekin yrittänyt kertoa ja linkittää, mutta porukka vain vaikenee, tai kalpenee, eikä mitään kommentoi. Ihmisiä ei taida oikein kiinnostaa ydinteknologian riskit.

Sick Oak Ridge nuclear workers detail frustrations, 2008
http://www.youtube.com/watch?v=SamdxiFWqb0

Mike Driver interview, sick nuclear worker, 2008
http://www.youtube.com/watch?v=qdrx617SyEU

Kanadasta, Serge Simard on ollut töissä Gentilly I-II reaktoreissa.... laittanut muutamia videoita tuubiin, mutta tuossakin on 38 katselijaa....

THE TRUTH ABOUT GENTILLY NUCLEAR PLANT BY ''SERGE SIMARD'''
http://www.youtube.com/watch?v=r7rnVuZ1nqY

 :-\ Valitettavasti näiden katsominen edellyttää sekä englannin että ranskan kielen taitoa. Sellaista on kansainvälistyvässä maailmassa.. Mutta, epäilenpä ettei tällaisia tule näkemään Suomen kielellä ainakaan lähitulevaisuudessa.


nuke supporters: fuck you

MacGroowe

  • Sr. Member
  • ***
  • Viestejä: 721
  • Karma: +0/-0
  • Säätöä potenssiin 10
Vs: Ydintyöntekijät kertovat
« Vastaus #1 : Marraskuu 19, 2009, 01:00:34 ap »
Korutonta kertomaa :P
Mitä sitä toimivaa käyttöjärjestelmää uuteen<br />päivittää pelkästään uutuuden viehätyksessä.<br /><br />-Osmo A. Wiio

TV:stä tuttu Arto

  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 1633
  • Karma: +0/-0
  • SäteilyIONI eroosiotaivaita by TVO/Forttum.
Vs: Ydintyöntekijät kertovat
« Vastaus #2 : Marraskuu 19, 2009, 20:15:44 ip »
On tää  o u t o  tapaus tää Archaikumin tulo tänne. Meikäkin pruukkaa "haistaa" ydinmiliisait kilsojen päähän. Muttei nyt saa meikukaan vainua. . .

Mut hei toden totta pukkaa huikeita videoita. Milloinka vaan Suomeen saatais tällaista tasokkuuta?

Mut s i t t e n h ä n mie hiffasin miksei ahe oikeestaan kiinosta! Tuosshan keskustelklaan siis "ydintyöläisistä"? Siis ihmisistä jotka ikäänkuin  s a i s i v a t  jotain ns. hyötyäkin ydinsekotiinuista? Siis sellaisia kavereita jotka tekisivät tuota ns. korkeesti toitotettua SUOMALAISTA ydinvoimasähköä! Vaan mites sen kotimaisuuden laita . . ?
        -------
Eduskunnasta.

Jo pitkään ja hartaasti aina vuoteen 2009 asti ollaan tiedotusvälineissä kerrottu miten OL-3 työmaa tuottaa valtavat verotulot. . .Öö. .siitä kummaa valhettta, ettei TVO/Posiva konsortio mankkala säätiöperiaatteellaan edes saa mielestään maksaa veropennin latia. Koska kyseisten ydinfirmojen keskeinen tehtävä on tismalleen sama kuin ydinyhtiö Fennovoimankin. Kiertää veroja aina ja kaikessa! No silti alkutalven on lehdistö valehdellut ydinyhtiöitten syytämistä ns. "verotuloista". Kun OL-3 työmaat pursuavat niinikää täysin veronsa 6kk työaikanaan maksamatta jääviä ulkomaalaisorjia, niin jo on valhetta poikineen.

Niin toinen, asia on sitten paljonko OL-3 työmaalla On suomalaisia veronmaksajia? Lehdistöön TVO valehteli sen pysyvän milloin 70%, toisinaan pyhästi vannoen yli 50% nimeen. Mikä sitten on totuus tästä? Ydinala on alusta asti pitänyt pääperusteinaan suomalaisen työn takaamistaan. Niinikää ydinalaa on pidetty tietämättömissäpiireissä täysin kotimaisena, vaikka jopa polttoaine on 1005 ulkomaalaisvenäläistä. Vaan mikä on totuus. Kimmo Kiljunen SDP kävi tutustumassa. 19.11.2009 hän räväytti karvaan palan suusanallisesti eduskunnan televisiointiin:"Kävin tutustumassa omakohtaisesti TVO:n OL-3 työmaan 4100 hengen kokoonpanoon. Voin vakuuttaa, että tuosta väestä löytyi tuski . . niin . . 150kpl suomalaista!" Huisaa kaikineen alle 4% työmaasta on siis näitä maailmallemme kuulutettuja suomalaisia veronmaksajia jne. Voiko valhetta enää härskimmin esittää TVO ydinhallinto?!
           ------------
Kun oikeastikaan EI kukaan maassamme enää edes hevosilla vetäen mene ydintöihin, niin josko johtuis tästä? Kaikki pyrkii vaan henkensä pitimiksi mahdollisimman kauaksi noista murhamekaniikkojen tapettavanaolosta. Meikä taita olla sitten viimeisiä maamme hengissä olevia o i k e i t a  ydintyöläisiä. Eli. . sanoisin jopa totaalikatoavaa kansanperinnettä! No hei oikeasti ydinvoima tappaa niin työväkensä kuin kannattajansa , Helsingistä Utsjoelle asti!
sfnet.keskustelu.energia

16,17, 18.11.2010 mumeroisarjat 300-310 > 610-620.
+Korjattu SUPO:n jäljiltä, Päivitys 24.11.2010.
http://sfnet.fi/group.php?id=27984&newsgroup=sfnet.keskustelu.energia&sid=
Tuosta vaan eteenpäin. . .

Archaikum

  • Jr. Member
  • **
  • Viestejä: 90
  • Karma: +0/-0
Vs: Ydintyöntekijät kertovat
« Vastaus #3 : Marraskuu 21, 2009, 15:34:53 ip »
KUVAREPORTAASI EURAJOEN RETKELTÄ 19.11.2009

Oli aika maastoutua, ja käydä tarkastelemassa Olkiluodon lähimetsien tilaa noin käytännössä. Heräsimme ties kuinka aikaisin, ja kävin läpi maastokamppeeni. Päivän lehdessä olikin aika mukavasti ydinvoimakriittistä mielipidettä. Pääkirjoitussivulla nimimerkki "Tuulivoimamies" on saanut aika paljon tilaa, ja oikein kuvallisen artikkelin. Tuulivoimamies kirjoittaa, että meidän pitää antaa anteeksi ydinvoiman rakentajille, ja asian ympärillä touhuajille anteeksi, koska suurin osa ei todennäköisesti ollenkaan ymmärrä mitä on tekemässä.

Se on hyvin sanottu. Ihmiset ovat alttiita ryhmän paineelle, ja aika harva oikeastaan uskaltaa olla eri mieltä kuin ryhmä. Siinä kun sitten menettää kasvonsa. Illuusio ydinvoiman turvallisuudesta on päivän trendi.

Meillä on tilanne, että joka media toitottaa ydinvoimasta, ja asiasta käydään poliittista taistoa, mutta mistään ei tavallinen kansalainen pääse kiinni neutraaliin, tai objektiiviseen tietoon. Risto Isomäki sentään uskaltaa laukoa kovilla. Samasta lehdestä; hän haluaisi tehdä OL3:sesta hakevoimalan. Isomäki viittaa saksalaisiin tutkimuksiin, joissa on todettu että ydinvoimaloiden lähellä asuvat lapset sairastuvat kaksi kertaa todennäköisemmin syöpään. Ilmeisesti kyse on Alfred Körbleinin tutkimuksesta, 2007. Jossa todettiin että etäisyydellä 0-5 km ydinvoimalasta lapsuuden aikaisia syöpiä esiintyy 57 % enemmän. Tutkimuksessa oli käyty läpi saksalaisia ydinvoimaloita, käsittääkseni ihan kaikki, ja haettu keskiarvo.

Isomäki sanoo vielä, niin tässä olen lukevinani mustaa valkoisella, että Olkiluoto on vieläpä erikoistapaus, koska tritiumpäästöt (vedyn radioaktiivinen isotooppi) ovat niin suuret. Ilmeisesti saksalaisiin ydinvoimaloihin verrattuna (?)

Minusta hakevoimala on hyvä ajatus. Tai ihan mikä tahansa...

 

TV:stä tuttu Arto odottaa Ydinportin parkkiksella. Aamu valkenee harmaana. Auto kiitää Eurojoen peltojen halki, sähkölinjaryteiköt halkovat peltoja. Suoraa Olkiluodontietä. Olen jännittynyt, ja osin kauhuissani. Ei ole kiva olla näin lähellä ydinvoimaloita. Silti olen taas menossa. Mietin että mikä minuakin riivaa. Eikö olisi hauskempi loikoa omassa sängyssä lämpimässä, ja koisia maailman menosta tietämättömänä omassa pikku lokerossaan, kuin ryynätä aktivistina sadetta tihuttavilla pelloilla? Ehkä niin. Mutta toisaalta on kiva tietää, on kiva olla tietoinen, ja uteliaisuus saa välillä ylemmän käden. Mielessäni kuvittelen olevani Stalker ja lähestyn Vyöhykettä. Mitä olen menossa keräämään? - Voi olla että olen kuin Elias Lönrot, matkalla kohti Karjalaa. Olen menossa keräämään atomiaikakauden runoja, nauhoittamaan vanhojen laulua - Vyöhykkeen tarinoita ja muistoja. Tietoja siitä mistä hedonistinen mukavuusyhteiskunta ei halua puhua. Viboja ja fiilistelyjä. Hankkilan ja Linnanmaan risteykset suhahtavat ohi, turhan vauhdikkaasti mielestäni.



Jotensakin tuttua seutua. Lapsuuden maisemia. Silti menetän nopeasti tajun missä olemme kartalla. Pysähdymme jonkin matkan päähän. Onneksi on hyvät oppaat matkassa. Tästä alkaa Lapijoki, ulpukat ja osmankäämet. Muistelen että muutama vuosi sitten olen veneillyt näillä seuduin ja kirjoitin päiväkirjaani pari runoa Olkiluodon sähkölinjoista, ja Kaunissaaaresta. Kaunissaaressa kun on sata vuotta sitten ollut puutavarakaupan keskus, satama ja kukoistava kylä. Nyt jäljellä ovat vain rauniot. Pidätin henkeä kun vene lipui voimajohtojen ali.

Pelko. Joudun väittelyyn oman pelkoni kanssa. Sitten muistan mitä luin Andrei Tarkovskin päiväkirjoista. 10.12.1975 Tarkovski ottaa lainauksen Stendhalilta: "Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi säälittävien lurjusten edessä matelemiseen." Pelko on se lurjus, joten miksi alistuisin. Pelon takia? Ei sentään. sanon itselleni että radioaktiivisuus ei vaikuta minuun. Olen mutantti.

Muutenkin olen venäläisissä tunnelmissa. Joku ehdottaa että venäläiset ydinvoimalat ovat turvallisempia kuin suomalaiset. Laitan ajatuksen korvan taakse, tätä pitää tutkia. Minusta mitään ei voida pitää itsestäänselvyytenä. kaikki on kyseenalaistettava, varsinkin vallitsevat totuudet. Johdun pohtimaan Arkadi ja Boris Strugatskia... Me olemme vähän kuin Arkadi ja Boris. Tai kuin Andrei ja Arkadi.

Sanon, että minulla on teoria, että Venäjällä näissä ydinturvallisuusasioissa vallitsee paljon avoimempi politiikka kuin lännessä. Kansa tietää idän ydinonnettomuuksista enemmän, koska tietoa on virrannut Venäjältä, ja Neuvostoliitosta. Siellä asiat eivät pysy salassa. Ihmiset puhuvat, on inhimillisempi ilmapiiri, siksi tiedämme niin paljon itäisistä epäkohdista. Lännessä taas ihmiset ovat enemmän individualisteja, elävät lokeroissa, kukaan ei tiedä toistensa asioista, juttu ei kulje. Meillä on ennakkoluulomme. Täällä on helpompi salata asioita. Täällä on helppo manipuloida ihmisiä. Kuvitelma läntisen teknologian ylivertaisesta laadusta on pelkkä kupla.



Jatkamme huviretkeä tienpientareella. Rämmimme metsässä. Oppaamme sanoo, että tämä metsä on steriili, korkeampi elämä on kuollut, linnut eivät laula, ei ole edes hyönteisiä. Vain kasvillisuus on jäänyt jäljelle, tosin kuusetkin harsuuntuvat. Yritän hengittää sisäänpäin, ja sanon että olemmehan me ihmiset täällä vielä jäljellä. - Niin, toistaiseksi näyttää siltä. Ajattelen, että onneksi laitoin jalkaan tukevat kumisaappaat. Pidätän hengitystä kun sukellamme kuusten märkien oksien ali. Pisaroita varisee takille. Yritän eläytyä pelkooni, että saisin enemmän irti extreme-retkestäni. Olen katsonut valmiiksi Ilmatieteen laitoksen sivuilta että tänään on pohjoistuuli. Se on hyvä, sillä olemme mantereen puolella lännessä. Mutta epäilen että kuusten alla voi olla jäänyt ilmataskuihin radioaktiivisia jalokaasuja, joiden sanotaan olevan ei-bioaktiivisia, mutta siltikin... Kysyn että, jos meillä olisi geigermittari, niin sillähän voisi mitata säteilytasoa. Opas sanoo että säteilyenergia ei näkyisi, koska se on varastoitunut atomien sisään, ja on neutronspintilassa. Siellä hyrräävät.

Katselen kuusista roikkuvaa naavaa, ja jäkälää kivien päällä, ja heinikkoa, ja yritän hahmottaa että naavan, jäkälän ja heinän atomit ovat neutronspintilassa. Se on vaikeaa, joskin hykerryttävää. Että on jotain, mutta se ei kuulu, ei näy, ei tuoksu, sitä ei mitenkään havaitse. Sensijaan kun astun rantakaislikooon alkaa tuoksua muta. Olkiluodon piippuja ei näy; ne ovat peittyneet sumuun. Päällisin puolin näyttää ihan tavalliselta suomalaiselta metsältä. Silmä ei havaitse "biomassakatoa". Tosin metsästä havaitsee että alue on valvonnassa, erilaisia merkkejä siellä täällä. Näytteitä on otettu.



Katselemme vanhoja atomiaiheisia kirjoja. Hahmotan teorian että ennen toista maailmansotaa atomiasioista kirjoitettiin vapaammin, ja tietoa oli enemmän liikenteessä. Alussa tiedettiin enemmän. kaikki perusasiat olivat jo tiedossa 1800-luvun lopulla, ja siitä olemme taantuneet nykytilanteeseen, jossa maallikko ei enää tiedä atomifysiikasta mitään. Eikä sallisi kenenkään muunkaan tietävän. Olemme kulkeneet tiedosta tietämättömyyteen.

George Orwell näyttäisi osuneen oikeaan. Olenhan melkein kuin Michel Dufrenoy Jules Vernen kirjassa "Pariisi 1900-luvulla". Kirjat ovat muuttuneet harvinaisiksi, aika palvoo rahaa ja tekniikkaa, taiteita väheksytään ja naiset suunnitellaan korvattaviksi paineilmakoneilla. Jäljellä ovat vain haaveilija-Michel ja kirjoja keräilevä Huguenin-eno. 1984 on jo ollut. Mutta: onneksi mietä yhä elähdyttää vernemäinen, viktoriaaninen ja pikkupoikamainen tutkijaninto.

Plärään harvinaista kappaletta Turun Yliopiston ja Satakunnan Ympäristöntutkimuskeskuksen raporttia SYKESARJA B 7, 1993 siis se raportti mikä on nykyisin loppu. Tässä sanotaan että ydinvoimala säteilee suoraa gammasäteilyä ympäristöönsä, koska säteilyn läpäisevää vaikutusta ei ole kokonaan estetty; jätevarastot ja turpiinihalli päästävät gammasäteilyä kattorakenteiden läpi, josta osa heijastuu takaisin maahan, ns. sky shine -efektinä, ja se ulottuu Olkiluodon tapauksessa noin 200 metriä voimaloiden ympärille "vähäisenä taustasäteilyn nousuna".

Hmm... kumma että suoraan voimalasta tulevaa gammasäteilyä kutsutaan tässä yhteydessä "taustasäteilyksi". Mutta ehkä tässä ei tarkoiteta luonnon taustasäteilyä, vaan ihmisen aiheuttamaa taustasäteilyä. Minusta "taustasäteily" yleensä ottaen on hämmentävä sana. Tässä sanotaan myös että "lisäksi neutronisäteily aiheuttaa aktivoitumista jäähdytteessä ja sen epäpuhtauksissa". Voiko tuon "aktivoitumisen" käsittää tarkoittavan ionisaatiota? Vai mitä se oikein on? En tiennyt että gammasäteily voi edetä ilmassa 200 metriä.

Minä en oikeastaan tiedä paljon asioista. Olen pelkkä harrastelija, utelias turisti. Voisi tiivistää asenteeni seuraavaan: toivon parasta, mutta pelkään pahinta. Vastauksia kyllä tulee. Olihan oppaani koko maailmankin mittakaavassa kvanttiydinosaajien kärkikaartia. : )



Päivän lopuksi suoritan perusteellisen dekontaminaation. Paljon vettä ja kovaa työtä, niin kyllä mahdollinen säteily lähtee. Luulisin niin.

Voi olla että nämä ovat vain omia pelkojani. Mutta jollain tasollahan pelkokin on osa reaalia.

Veikko Huovisen "Ympäristöministerissä" oli tarina työtätekevästä naisesta, saastuneesta ihmisestä, Anne Bertta Tunkista. Voipi olla, että Anne Bertta Tunkki on tulevaisuuden ihminen, teknologisen ajan ihminen. Että Huovinen on kuvaillut prototyyppinä tulevaisuuden ihmisen. Lastemme ja lastenlastemme tulevaisuuden. Eikä se nut koske pelkästään ydinteknologiaa, vaan minusta koko teknologinen kulttuuri on turmiollista. Vaihtoehtona ei ole tuuli, eikä turve, ei aurinko eikä vuorovesi, vaan kieltäytyminen teknologiasta; askeesi. Ihmiset aina miettii energiavaihtoehtoja, mutta eivät älyä kyseenlaistaa itseään. Minun vaihtoehtoni on pipertäjävaihtoehto. Tai ei vaihtoehto ollenkaan.

Jos ihmiset istusivat enemmän paikallaan, ja lukisivat vaikka kirjoja, niin ehkä silloin emme tarvitsisi niin paljon sähköä? Voisimme vaikka jutella keskenämme. Ei tarvita televisiota. Paljon asioita ei tarvita. Ei tarvita muovia. Viihdettä ja urheilua ei tarvita. Voisi soutaa, tai mennä hevosella. Ei aina tarvitse mennä turbovaihteella ja suorittaa. Talvella voisi sivakoida potkukelkalla.

Vaihtoehto on istua paikallaan, olla selvinpäin, tiedostaa kaikki mitä tiedostettavissa on, ja olla onnellinen siinä. Vaihtoehto on olla menemättä massan mukana. Teknologiaan liittyvät ongelmat ovat jokatapauksessa lähtöisin ihmisten korvien välistä; psyykestä. Ne ovat egon ongelmia. Tulevaisuuden haaste on valita identiteettinsä tällä kentällä.
nuke supporters: fuck you

TV:stä tuttu Arto

  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 1633
  • Karma: +0/-0
  • SäteilyIONI eroosiotaivaita by TVO/Forttum.
Vs: Ydintyöntekijät kertovat
« Vastaus #4 : Marraskuu 25, 2009, 18:50:15 ip »
Nimimerkki Archaikum RULES!

On senverta yyberhyvää materiaalia, että tällaiset tieteelliset helmet PITÄISI saada julkaisuun!

Oikeesti jos kykenet näin asiallisiin kommentteihin on suorastaan sääli, josset näitä levittele ihmisten luettavaksi laajalle pitkin maailmaa, foorumeille, lehtiin ja TV:tä myöten!

- Kun alkuaine imee säteilyn energiaa itseensä ilmiö tunnetaan mm. Ajtzenbergin-, Lauritsenin-, Malenkan-kuorimallina. Myös säteilyn varastoitumat elektronikuoreen tunnetaan röntgensäteilyvarastoitumina ja kuten sanoit ionisaatiovarastoitumana. Lisäyskerrointaulukko on sitten STUK:n salaama tapa epäsuoran epäselvästi kertoa miten alkuaineet varastoivat säteilyä jopa 1000-kertaistumaan sisuksiinsa.

Pasin tämä kanavisto alkaa saada siis vallan huikean tasokasta ydinrealimateriaalia. Tälläisiä täyden kympin tason vieraita siis lisää!
sfnet.keskustelu.energia

16,17, 18.11.2010 mumeroisarjat 300-310 > 610-620.
+Korjattu SUPO:n jäljiltä, Päivitys 24.11.2010.
http://sfnet.fi/group.php?id=27984&newsgroup=sfnet.keskustelu.energia&sid=
Tuosta vaan eteenpäin. . .

Archaikum

  • Jr. Member
  • **
  • Viestejä: 90
  • Karma: +0/-0
Vs: Ydintyöntekijät kertovat
« Vastaus #5 : Marraskuu 27, 2009, 00:14:48 ap »
TV-ARTO SEIKKAILEE LOUNAIS-SUOMEN LAATAN TEKTONIIKKASAUMOISSA

Tarkoituksenamme oli tänään (26.11.09) seurata tektoniikkaliikuntoa kohti sen oletettua keskipistettä, ja laskeutua ihmisenmentäviä kallionhalkeamia myöten maan alle. Onnistuimmekin löytämään "kaikkien halkeamien äidin". Tästä se alkaa.



Maa on järissyt näillä tienoin joskus muinoin pahasti. Arvuuttelemme eri lukemia Richterin asteikolla. Arto sujahtaa tottunein liikkein kallionaukosta sisään, ja löytää kuin löytääkin n. neljän metrin pituisen luolan perältä aukon vielä pitempään luolaan. Kuvan etualan varjostuma johtuu siitä että kameran wide angle-optiikka ei oikein mene yhteen sisäänrakennetun salaman kanssa.
 


Horisontaalinen kulku suoraan järistyssaumaan. Syvimmissä kohdin halkeaman seinämät ovat kosteuden härmistämiä. Tätä jatkuu n. 10-15 metriä.



Vertikaalinen kuilu. Päivänvalo pilkistää aavistuksen yläreunassa.



Arto etenee tektoniikkahalkeamaa pitkin. Pian ei näy jälkeäkään. Olemme nyt kallion sisässä. Nämä eivät todellakaan ole mitään jääkauden siirtelemiä irtolohkareita. Olemme itse maankuoren sisässä. Vihreää levää kasvaa kalliopinnoilla joihin päivänvalo pääsee kajastamaan.



Ensin mennään x ja y akseleilla, sitten luolasto kääntyy z-akselille. Kolmiulotteinen labyrintti.



Toisiaan vasten puristuneiden paasien välistä.



Luulen että tässä kohtaa pesii kettuja.



Kaikkialla on syvempiä halkeamia kuin mitä käsi ylettää. Kova graniittikallio on kertakaikkiaan pirstoutunut.



Testaamme simuloidussa käytännön tilanteessa miltä loppusijoitetusta kapselista tuntuu maata Lounais-Suomen mannerlaatan sisällä. Jossain kohtaa tulee aina pohja vastaan, johtuisiko siitä että tämä on ollut muinaisen Yoldianmeren tai Suur-Atlantin mutapohjaa. Joka tapauksessa alueella on ollut rajuja merenalaisia maanjäristyksiä, jotka ovat repineet maankuoren sälöille kenties kilometrien syvyyteen, kuka tietää... sain käsityksen että Saaristomeren laatta olisi työntymässä Lounais-Suomen laatan alle.



Päältä näemme miten maasto muistuttaa sammaloituneita jääkuutioita. Sanoin, että ei tämä vielä mitään, lähistöllä on vielä korkeampi maankuoren pullistuma. Tästä alas katsellessa voi pohtia, että onko Suomen kallioperä niin vakaa kuin väitetään.

Nousen takaisin maan pinnalle, mutta mihin Arto on jäänyt? Ehkä hän on jäänyt vaeltamaan maan alla risteileviin kilometrien pituisiin tektoniikkasaumoihin? Haihtunut kuin Cheshire kissa Liisa Ihmemaassa ja jäljelle on jäänyt pelkkä ilmassa leijuva hymy. Ehkä taas huomenaamulla ilmestyy jossain nyyssissä, ja saamme lukea UIT:n tai LED:in ylittämättömiä ydinoivalluksia...

Illalla kotona luen G. Rattray Taylorin vuoden 1970 kirjasta "Tuomiopäivä", kohdat "Krypton ja tritium", sekä "Jodi-131, Strontium-90, Hiili-14, Cesium-137" ja mietin huolestuttavia tietoja radioaktiivisten aineiden rikastumisesta ravintoketjussa. Onhan iltalukemiset! Nykypäivänä tällaista kirjaa ei luultavasti kirjoitettaisi. Ei se läpäisisi kustannustoimittajan seulaa. Nykyään ihmisiä ei enää saa "pelotella". Ei saisi tuoda esiin ikäviä yksityiskohtia, jotka latistavat tunnelmaa.

Miten voin lukea tällaista "kerettiläistä" kirjaa, minä, nykyihminen? Kuvittelenko pystyväni muuttamaan maailmaa? Vaikuttamaan ihmisiin, saamaan heidät tiedostamaan asioita. Luultavasti en. Olen kyyninen sellaisen suhteen. Mutta yksi ajatus minulla on. Haluaisin tiedostaa millaisessa maailmassa elän; ihan rehellisesti tiedostaa, ilman mitään sellaista hyssyttelyä, että "kaikki on hyvin, ja hallinnassa, turvallista, jne.." G. Rattray Taylor oli v. 1970 huolissaan tritiumin ja kryptonin kertymisestä biosfääriin, ja ennustaa että vuonna 2000 maailmassa voi olla miljoona megacurieta kasaantunutta kryptonia. Sitten hän jatkaa, että tritium on erityisen hankala, koska sen molekyyli on niin pieni, että se yksinkertaisesti haihtuu alumiinista tai teräksestä valmistettujen säiliöiden läpi.

Mitenköhän nämä Rattray Taylorin ennusteet ovat toteutuneet? Miten paljon ympäristöömme on kertynyt tritiumia ja kryptonia? Miten paljon sitä on ruuassamme? ja kehoissamme? Miksi en ole kuullut mistään mitään juttua? Olisiko niin kuin Arto sanoo, että ydinasioita on 1960 ja -70 lukujen jälkeen alettu yhä enemmän pimittää tavalliselta kansalta?

Ainakin nyt kun lukee tätä 1970-luvun kirjaa, niin tämä tuntuu ihan utopistisen avoimelta tekstiltä. Silloin ilmeisesti vielä uskottiin ihmiseen.

Ajattelen näitä riskejä kuoleman ajatusta vasten. Joku päivä tulen kuolemaan, tilastollisesti ottaen, luultavimmin syöpään. Ehkä joku tritium, tai hiili-14, tai muu hiukkanen, kenties kvarkki, bosoni tai hadroni päättää laueta kehossani, ja tuottaa ionisaation DNA:ssa. Minusta olisi silloin lohdullista tietää mihin kuolen. Edes pystyä se jotenkin kuvittelemaan. Minulla on ajatus tietoisesta kuolemasta. Arvokkaasta kuolemasta. En halua kuolla laput silmillä, siinä harhaluulossa että maailmassa oli kaikki hyvin.

En kuvittele että pystyisin muuttamaan maailmaan, tai pysäyttämään sen kurssin. Voin lisätä ainoastaan tietoisuutta, ennen kaikkea omalla kohdallani. En muuta. Mutta sekin on minusta päämäärä. Eikä oikeastaan ole minun syyni, yksilönä, että tämä maailma ottaa koko ajan jättiläisharppauksia yhä teknologisempaan suuntaan. Jos minulta olisi jossain vaiheessa kysytty, en olisi suostunut . Maailma on edennyt minusta huolimatta. Se tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Olisi hyvä jos olisi kaksi maapalloa. Toisessa voisivat asua ydinvoima-uskovaiset, ja toisessa ne, jotka haluaisivat elää luonnonmukaisemmin. Jostain syystä Jumala kuitenkin on laittanut meidät kaikki samalle planeetalle. Ehkä siihen on jokin syy. Senkin haluaisin tiedostaa.
nuke supporters: fuck you

TV:stä tuttu Arto

  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 1633
  • Karma: +0/-0
  • SäteilyIONI eroosiotaivaita by TVO/Forttum.
Vs: Ydintyöntekijät kertovat
« Vastaus #6 : Marraskuu 27, 2009, 16:31:42 ip »
. . . .M Y K I S T Ä V Ä Ä ! ! . . .

Ollaanko nyt siis t o s i a a n   Suomessa ja maailman vakaimmaksi väitetyssä peruskallion sisuksissa?!!. . . .

Mieli liikuu ja aivot työstävät kuumeisesti. . .onko tämä ympärilleni hahmottuva maailma enää edes tästä inehmomaailmoistamme rakettu. . .?


. . .Teräväsärmäinen omakotitalon kokoisen tektoniikkaskrapnellin kivisärmä uhmaa olovakauttani.  Painaa ilkeästi etenijän polviluuta ja takoo tajuntaan. . ."Totta, totta, ihmeessä on" . . . .

Tämä kaikki, IHAN kaikki mitä todistan ympäriltäni on mitä suurin ja SYNKEIN salaisuus siitä harhasta, jota maamme läpi korruptoitu ydinväkivaltakoneisto on 5miljoonallemme takonut. Olen, niin olen ollut näitä ani harvoja epäileviä. Nyt ystävän kanssa reissatessamme miljoonien tonnien särkyneitten ydinunelmien , pirstaleisen megatektonipommin sielunkuvassa tajunta takoo oppiaan. Jotain elämää suurempaa on meneillään. . . ."Rips raps!. . ." Ritisevän rapea kivi rasahtelle kuin Kalevalan muinaishirviön jäähuurukyynel. Huomaan pääni päällä säröilevien uhmatonnistojen synkeän epävakauden. Vaan tajuan olevani jonkin suuremman työkalu, suojassa tällaisessakin paikassa, jotta kykenemme tuomaan maamME, liki ainoina uranuurtajina tuomaan näkemäämme julkisuuteen. . .Ei muuta kun yhä syvemmälle menneisyyden uhmaloukkoon. Missä megatonnistot YHÄ odottavat hetki-iskupäiväänsä.  Siinä näyttösekunnissa kaatuu niin monien miljoonien ydinuskolahkolaisten auvot, ettei mikään mahtirahastus sitä kykene mittaammaan.

. . .Niin mitä näimme ja koimme oli sanomaa sellaisesta maailmasta, jonka olemassaolon. Ei edes varjoa voi tusinaydinlobbarien insinööriopinahjojen varjostukset tuottaa. Mikään rahaväkivaltakoineisto, ei laumana karjuvat lehterimiimuikot, ei edes sinitakkisten miliisikoneistojensa vankinkaan sisäsiittopiirin takaaja V I E L Ä pane tajuntaansa sitä, mitä me näimme ja koimme.

 Jotain alkukantaisen tuhon miljardien ja myriadien ihmiskunnan kuolonloikkaansa virittyvää Äiti maan poven viestiä ei mikään modesensurointi enää voi sumentaa! Niin valtaisaan ja tuikituntemattomaan Posivan tusinageologeillemme tyyten tuntemattoman ydintuonelan sysimustan joutsenen mataavanvaisun siipisulan hipaisun me saimme kokea. Äiti maa, niin HÄN sen kertoi. . . ."ihmiskunta, ydinvoimineen" luulottelee olevansa j o t a i n. Ikiaikainen sen meille ilmoitti. . .Kohta näette voimani! Kohtatte jotain sellaisa energiaolemusta, jota ihmismieli ei voimana kykene kahlitsemaan. . jotain. . jotain. Koko tämä valtava ympärilläni säihkysäkenöivä tila-avaruus suoraan äitikohdun voimallaan oli valmistettuna. . niin, j o h o n k i n. . . .s u u r e e n  voimanmittelöönsä!
sfnet.keskustelu.energia

16,17, 18.11.2010 mumeroisarjat 300-310 > 610-620.
+Korjattu SUPO:n jäljiltä, Päivitys 24.11.2010.
http://sfnet.fi/group.php?id=27984&newsgroup=sfnet.keskustelu.energia&sid=
Tuosta vaan eteenpäin. . .