Missä kulkee kylähulluuden ja jonkin muun sortin hulluuden raja? Se voisi mennä vaikka pihalle kasattujen koneiden määrässä.
"Pihalle kestää ottaa 400 konetta ennen kuin vaimo lähtee kirkolle", nauravat viisi maamoottoria ja värikästä traktori-trioa ihastelemaan kokoontunutta miestä. Masinisteja ja konehulluja kaikki tyynni.
Kari Arponen, Martti Pääkkö, Seppo Posio, Osmo Alaraasakka ja Ari Kyöstäjä tietävät, että tämän lajin hulluus on tarttuvaa laatua. Ei tarvita kuin pieni kipinä, niin jo vaan se vie miehen mennessään. "Eivät ole sen viisaampia muuallakaan", ruottalalaiset Arponen, Pääkkö, Alaraasakka ja Kyöstäjä hykertelevät Posiolle, joka on Ruottalan naapurikylästä Kuusimaasta.
Miehistä jotkut ovat intoutuneet traktoreista, toiset maamoottoreista, kolmannet vanhoista autoista ja moottoripyöristä. Mutta yhteistä on se, että heidän silmänsä ja korvansa lepäävät vanhoissa koneissa, niiden nostalgisessa tyylissä ja herkissä hyrinöissä. "Ja kaikki tykkäävät pitää kädet rasvassa", Arponen määrittelee.
Ruottalan ruuhkatMasinistit järjestivät toissa kesänä heinänteon aikaan Oikean Moottoritapahtuman. Se toi ruuhkan parin sadan asukkaan Ruottalaan. Viime suvena muutamaa sataa konetta, Pelle Pelottomien keksintöjä ja työnäytöksiä oli ihmettelemässä kuutisen tuhatta kävijää.
Konevoimayhdistyksen miehet ovat varmoja, että ruuhka kasvaa, ja taas tarvitaan uusi sängelle ajettu peltosarka hetkeksi masinistien käyttöön.
"Meillä on täällä lupsakka ilmapiiri, mutta pitää olla kylähullu, että ymmärtää meitä", viisikko tuumaa.
Koneista, niiden rapsuttelusta, kiillottelusta, puksuttelun ja nakutuksen kuuntelusta on moni aikamies ja nyttemmin usea nainenkin aivan hullaantunut. Yhdistyksellä on jo tasan 90 jäsentä. "Sällejä laidasta laitaan, huippukirurgista monen ammatin harjoittajaan", Arponen kuvaa. Alaraasakan mielestä parempaa ajanvietettä on vaikea keksiä.
Masinistit jatkavat kunniakkaasti Ruottalan perinteitä kylähullujen kylänä. Ruottalasta oli lähtöisin myös Kalkkimaan pappina tunnettu Pietari Herajärvi (1830-85), torniolaaksolainen legenda, avioton lapsi, kiertolainen, pilkkarunojen ja pilkkasaarnojen tekijä.
Kylähulluuden analyysiLapin yliopistossa Herajärvestä lauantaina väittelevä tutkija Pälvi Rantala on tehnyt Kalkkimaan papista mikrohistoriallisen tutkimuksen ja analyysin kylähulluudesta. Hänen mukaansa kylähulluuden sisältö vaihtelee aikakausittain ja kulttuureittain. Kunakin aikana yhteisö määrittelee sen, mikä on silloin sallittua ja tyypillistä.
"Meidän ajan käsitys kylähulluudesta on hyvin positiivinen, ehkä jopa romantisoiva. Tämä näkyy myös siinä, miten Kalkkimaan papista kerrotaan. Historian tutkijana ajattelen, että jokainen aika löytää siitä henkilöstä ja siitä myytistä omat kosketuspintansa", Rantala selvittää.
Kalkkimaan pappi on tuttu myös konehulluille. "Appiukko on kertonut hänestä mukavia juttuja", Arponen sanoo.
Rantalan näkemyksen mukaan erilaisuus on nykyään ehkä tavoiteltava ominaisuus. Nyt korostuvat luova hulluus ja kekseliäisyys, yksilöllisyys ja uskallus puskea eteenpäin vaikka valtavirtaa vastaan. Omien normien noudattaminen myönteisessä mielessä on tänään in.
Konemiehille myönteinen kylähulluus on itsestäänselvyys. Masiinoiden perään ollaankin sen verran herkkiä, ettei tarvitse kuin vähän vilauttaa, niin jo on miehen sielu koukussa. "Keminmaakin on lähdössä mukaan tapahtumaan, siellä kun on nuori masinisti kunnanjohtajana. Tommi Lepojärvi on liittynyt kerhoonkin", Alaraasakka kertoo.
Ruottalalaisten ilmaistapahtuma on vetänyt puolen sataa sponsoria, mutta pienoisen ihmettelyn aihe on se, ettei emokirkolla Torniossa ole osattu vetää hanikoista. "Ei siellä innostuta tästä. Ne tykkäävät vain lämmittää katuja", miehet murahtavat.
http://www.kaleva.fi/plus/juttu797685_page0.htm
