Voiko poliisikoiraa hämätä kulkemalla takaperin?15.11.2008
... rosvoille -mitä hätäsempää pippuria - sekoitetta,... vähän reilummin pakomatkalle,... niin ei ota koirakaan kiinni 
Jäljen tekijän kulkusuunnan tunnistaminen on hyödyllinen taito petoeläimelle – ja poliisikoiralle. Yksilöissä on eroja, mutta asiansa osaava ammattilainen määrittää jäljitettävän kulkusuunnan muutamassa sekunnissa ja vain muutamasta jalanjäljestä.
Koirien kyvyssä tunnistaa jäljen suunta on yksilöllisiä eroja. Homman osaava jälkikoira lukee maata kuin avointa kirjaa eikä suunnanmäärityksessä kuono kauan tuhise.
Jäljen ajaminen väärään suuntaan – "takajäljen" seuraaminen – on virhe, jonka moni jälkikoulutuksen saanut koira osaa korjata itsenäisesti huomattuaan menevänsä vikasuuntaan.
Kaikki koirat eivät heti tunnista jäljen suuntaa
Kun jäljestämiseen koulutetut mutta suunnanhakuun tottumattomat koirat kannustettiin etsimään jälkeä, 60 prosenttia lähti seuraamaan jälkeä oikeaan suuntaan.
Ensikertalaisten tulokseen oltaisiin voitu päästä sattumallakin. Mielenkiintoista oli, että jopa kolmannes koirista suosi selvästi joko oikealle tai vasemmalle kääntymistä.
Toisessa kokeessa testattiin 22 koulutettua poliisikoiraa. Niistäkin vain 8 tunnisti kulkusuunnan aina oikein. Tässä testiryhmässä urokset suoriutuivat narttuja paremmin ja nuoret olivat vanhoja konkareita tarkkanenäisempiä.
Lisäselvitystä kaivataan havainnosta, että koirat tunnistivat paremmin vasemmalta oikealle kuin oikealta vasemmalle menevän jäljen.
Pelkkä visuaalinen jälki ei auta
Kun koira pohtii jäljen kulkusuuntaa, luottaako se vain tarkkaan hajuaistiinsa vai käyttääkö se myös silmiään?
Jatkotestiin valittiin ne 8 poliisikoiraa, jotka valitsivat erehtymättä oikean kulkusuunnan. Uusi jälki käveltiin tällä kertaa takaperin. Tarkoituksena oli estää koiria näkemästä jäljen kulkusuunta – ilmeisesti tutkijat arvelivat, että koirat voisivat olettaa kengänkärjen osoittavan menosuuntaan. Ei liene yllätys, että jälkeä seurattiin hämäysyrityksestä huolimatta oikeaan suuntaan.
Näköaistin tarpeettomuus on todettu muissakin kokeissa: jos haju poistetaan, koira ei pysty seuraamaan jälkeä, vaikka jäljet olisivatkin selvästi näkyvissä.
Kolme jalanjälkeä riittää suunnanmääritykseen
Jäljityksen vaiheet ovat tiedossa ainakin neljän jälkikoulutuksen saaneen saksanpaimenkoiran osalta. Koirien päähän kiinnitettiin mikrofonit, jotka äänittivät koirien nuuskutusta jäljen etsimisen ja jäljestämisen aikana. Suoritukset myös videoitiin.
Koirien käytöksessä havaittiin kolme vaihetta: jäljen etsiminen, suunnan määritys ja varsinainen jäljitys.
Hakuvaiheessa koirat toimivat rauhallisesti: ne liikkuivat puolet hitaammin ja haistelivat kolme kertaa pitempään kuin muissa vaiheissa.
Jäljen suunnan määritys kesti vain 3-5 sekuntia, ja sinä aikana koirat tutkivat 2-5 jalanjälkeä. Suunnanmääritykseen tarvittavien askelten lukumäärä on vahvistettu toisessakin kokeessa. Silloin testiin oli valittu kuusi suunnanmäärityksessä aina onnistuvaa jälkikoiraa. Jälkeä lyhennettiin muutama askel kerrallaan: 21, 11, 9, 7, 5 ja 3. Vasta, kun tarjolla oli vain kolme askelta, suunnanmääritys epäonnistui.
