Tämä tapaus kyllä sopii moneen kyseisen ammittikunnan edustajien topickkiin mutta menkööt nyt hiukan offiks tässäkohtaa. Punainen lanka on kuitenkin löydettävissä. Erosimme lasteni äidin kanssa aikoinaan mekin ja tapahtumasta kovin järkyttyneenä aloin reaalisoimaan omaisuuttani eli möin vahvan Volvo Amatsonin ja päätin suunnistaa keski-eurooppaan katselemaan tilannetta ikäänkuin kauempaa käsin. No Amatson meni kaupaksi heti ja marssin tarvittavien potrettejen ja rahojen kanssa pikaista passia anomaan. Kahdessa päivässä se minulle luvattiin. Tunnemylläkässä sitten tein virheen,eli raapasin miehekkäät jurrit, ja jouduin yöksi puduaarin jäähylle. Hyvä näin, vaatteet pysyivät puhtaina. Aamulla minua ei tullutkaan laskemaan putkavahti pois vaan rikosylikommissaario. Ihmettelin matkalla hänen privaattiinsa että mikäs nyt kun ihan esittelykierrokselle eikä kenkälaatikolle. No asia valkeni hetken kuluttua." Sinut on nähty paikallislinja-autojen varikolla kiipeämässä aitojen yli. Sinä olet vienyt viikonlopun lippukassan." tylysti ja suoraan paukahti. Minulta pääsi kunnon aito nauru kun en edes näpistyksiin ole syyllistynyt sitten kun seitsemän vuotiaana. Omatuntoni oli puhdas kuin kaukopartiosotilaan lumipuku ja höökipulveri. Ei auttanut mikään. Autokaupoissa saamani sievoinen setelitukko puhui ammattiagentille omaa kieltään. "Mistä rahat. Mihin niin kiire että passi pitää saada pikana?" Ei auttanut selitykset." Putkaan takaisin odottamaan että soitetaan auton ostajalle". Asiakas ajaa sadan kilometrin päästä todistamaan luovutuspaperein kauppamme. Sitä odottelin sitten ehtoommalle saakka. Asia selkisi lopulta ja vapauduin helteiseen savolaiseen iltapäivään. Passia venttaamaan kylille ja viunakaupan kautta rantaan tappamaan aikaa. Nooh siinä sitten illan mittaan "jäätelökauppias partio" purjehti paikalle ja minä kyytiin taas kun oli se selvittämätön kassakaapin ryöstö paikallislinjoilta joka oli jo päivällä kertaalleen loppuun puitu. Asia kyllä lopulta selkisi mutta päihtymykseni todettiin talteenoton vahvuiseksi. Ja putkaan taas.
Ja kun asioista on se se hyvä puoli aina löydettävä. Niin löytyi tästäkin. Minulle suotiin aikaa rauhoittua viileässä enkä katsonut viisaaksi lähteä kuljeksimaan euroopan metropoleihin vaan nöyränä miehenä palasin lähtöruutuun. Poliisi pelasti tällätavoin siis henkeni. Korkeampaa psygologiaa oli heidän toimintansa. Tuolloin en sitä ymmärtänyt mutta näin vanhentuneena ja seestyneenä on asia minulle valjennut kuin joulutähti kolmelle viisaalle muinoin. Korkeampaa ja väkevää ajattelua Komissario Palmun viitoittamalla tiellä. Todella vahvaa työtä.