Kun Pasin videoita on kertynyt jo aika monta pätkää tuonne youtubeen, niin aloin miettiä kuinka videokuvaus on muuttunut vaikkapa kymmenessä vuodessa. Onhan nuo lyhyehköt youtubepätkät, Pasin ja muidenkin monellakin tapaa aika erilaisia kuin perinteinen videokasetille tai DVD:lle arkistoitu kotivideo. Puhumattakaan vanhoista kaitafilmeistä jotka ovat nyt tulleet taas uudestaan esille erilaisten digitalisointiprojektien myötä.
Itse muistan törmänneeni videokameraan joskus 80-luvulla ensimmäisiä kertoja. Videot oli jotain tylsiä lomapätkiä joita piti istua katsomassa tuntitolkulla tv:n ääressä ja välillä kelattiin nauhaa eteenpäin. Videota esitellyt henkilö tietysti vielä kommentoi sitä.
Joskus 90-luvulla koulussa oli joku näytelmäjuttu mitä kuvattiin videokameralla, itse en saanut kameraan koskea, mutta olihan niitä tuotoksia mukava katsella jälkeenpäin. Ne oli tarkasti harjoiteltu ja tehty käsikirjoitukset ennen kuin alettiin kuvaaminen. Taisin olla vasta lähes täysi-ikäinen kun pääsin kuvaamaan itse moisella vekottimella. Muutenkin videokamerat olivat jokseenkin pyhiä kapistuksia. Ne otettiin mukaan ikuistamaan tärkeitä hetkiä kuten erinäisiä juhlia tai lomamatkoja tms.
Ne nauhat sitten taisivat pölyttyä hyllyssä tai kaapissa pitkänkin aikaa, katsojia niillä oli kovin vähän. Sukulaisten ja tuttujen vierailujen yhteydessä sitten aikaa kului tuohon videoiden katseluun.
Tässä siis jotain omia varhaisia muistojani, ehkä muilla kenellä oli oma kamera se saattoi olla aktiivisemmassakin käytössä.
Sitten kun pääsin kuvaamaan itse niin tuli sillä kameralla leikittyä aika paljon ja kuvaussessiot venyivät pitkiksi, aika äkkiä tuli tunnin nauha täyteen ja uutta pesään. Kun nauhaa oli niin ei sitä osannut miettiä mitä kuvaa, pyöritteli kameraa edestakaisin ja zoomi pumppasi koko ajan
Kaitafilmiaikoja muistelleet kertoivat että kameran filmille mahtui vain jotain 10 minuuttia ja kun filmi oli kallista niin täytyi tarkkaan harkita mitä kuvaa, eikä otettu kovin pitkiä pätkiä kerralla. Videokuvaus siis vapautti tuosta aikakahleesta ja johti näihin monien tuntien katselusessioihin.
Nyt ollaan menty ikäänkuin kahteen suuntaan, toisaalta kuvataan lyhyempiä pätkiä, mutta toisaalta aiheiden tai kuvauspaikan valinta ei ole enää niin kriittistä kuin aikaisemmin. Kamerasta on tullut arkisempi mukana kulkeva laite ja kuvat jaetaan youtubessa ja niitä voivat käydä katsomassa täysin tuntemattomat ihmiset. Videomateriaalia on kännykkäkameroiden ja digikameroiden myötä tullut paljon lisää ja se on varmasti jokseenkin erilaista kuin mihin takavuosina on totuttu.
Yhtenä esimerkkinä kulttuurin muutoksesta on vaikkapa kohu jonkun karaokevideon julkaisemisesta. Toisaalta taas maksetaan siitä että ihmiset lähettäisivät tirkistyskuvia vaikka jostain julkkiksista. Kameroita on kaikkialla ja kuvattavaksi tulemiselta ei voi välttyä.
Huomasin myös että youtuben myötä palataan takaisin vanhaa valokuva-albumia muistuttavaan katselutapaan. Siinä missä aikaisemmin oli helppo antaa kodin valokuvakansio vieraalle katseltavaksi, nyt voidaan katsella videopätkiä samalla tavalla, ne ei enää ole yhtenä pötkönä kasetilla tai DVD:llä.
Mitä ajatuksia teissä herättää tämä muutos videokuvauksessa?
