Metsäsienien ja riistan radioaktiivisuus vaihtelee lajeittain26.05.2009 14:55
.. vaikuttaa vieläkin .. 
Metsäsienien radioaktiivisuus, pääasiassa Tsernobylin onnettomuudesta peräisin oleva Cesium-137, vaihtelee lajeittain ja alueittain. Eniten radioaktiivisuutta levisi Keski-Suomeen. Myös poron ja riistaeläinten pitoisuudet vaihtelevat sallitun rajoissa.
Vähän cesiumia keräävät suositut ruokasienet kantarellit, herkkutatit, punikkitatit, lampaankääpä, voitatti, mesisienet, huhtasienet, korvasieni ja tuoksuvalmuska. Kohtalaisesti radioaktiivisia voivat olla haperot, suppilovahverot ja mustatorvisienet.
Runsaasti cesiumia saattaa olla rouskuissa, orakkaissa, kangastateissa, kehnäsienissä ja mustavahakkaissa.
Vuonna 1986 tullut laskeuma väheni nopeasti maataloustuotteista, mutta hitaasti luonnontuotteista. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan myytäville luonnontuotteille asetettu EU-raja-arvo 600 becquerelliä kilossa ylittyy metsäsienillä vielä useasti.
Liotus ja ryöppäys poistavat sienten cesiumiaSäteilyturvakeskus rauhoittelee, että sienien radioaktiivista cesiumia voi vähentää ruuanvalmistuksen yhteydessä yleisesti käytetyillä sienien käsittelymenetelmillä eli ryöppäämällä, liottamalla ja paistamalla.
Sieniä liottamalla tai keittämällä vedessä 70 - 80 prosenttia cesiumista saadaan poistettua. Kun sieniä liotetaan tai keitetään vedessä, suuri osa sienien sisältämästä radioaktiivisesta cesiumista siirtyy veteen. Väheneminen perustuu siihen, että liotus- tai keitinvesi heitetään pois ruuanlaiton yhteydessä.
Kuivattujen tai suolattujen sienien liottaminen kylmässä vedessä yli yön poistaa tehokkaammin cesiumia kuin lyhytaikainen liotus kuumassa vedessä. Sienien kuivaaminen ilman liotusta ei vähennä cesiumin määrää. Pakastetuista sienistä voi sulatuksen yhteydessä puristaa pois nestettä, jolloin niissä olevan cesium-137:n määrä vähenee irtoavasta nestemäärästä riippuen parhaimmillaan yli puolet.
Poron syöntiä ei syytä rajoittaaPoronlihassa ei Eviran mukaan ole syöntiä rajoittavia määriä cesiumia. Riistan ja kalojen pitoisuudet alittavat Säteilyturvakeskuksen mittausten mukaan myös raja-arvon, vaikka pitoisuudet vaihtelevat riistassakin lajeittain.
Metsäjäniksen lihan cesium-pitoisuus voi olla kaksi tai kolme kertaa suurempi kuin saman alueen hirvenlihan. Vesilinnuissa, rusakoissa ja peltokanalinnuissa cesiumia on huomattavasti vähemmän. (Ruokatieto)
