Kaveri kun liisaa kämppäänsä niin neuvoin että vaatii kotivakuutuksen asukiltaan. Tarpeeksi on niita tapauksia jossa tulee vesivahinko tai joku muu isompi haaveri asukille, ja sitten vuokralaisella ei olekaan paalua kunnostaa kämppää entiselleen. Luottotiedot on kyllä yksityisen vuokranantajan hyvä vaatia myös, kokemus valitettavasti osoittaa. Ja mä en siis omista kämppää, vuokralla olen itsekin,
Kyllä se pitää naamasta näkyä onko kaverista ongelmia vai ei, pitää osata haastatella ja kuulostella aatteita ja sopia pelisääntöjä ettei joudu vuokralaisista pulaan, hukkuu koko
yhteiskunta jos kaikki luetaan luottotietoina. Elämä on muutakin kun numeroita ja hyvät yhteydet toimii paremmin kuin tilastot asioiden hallinnassa. Suuret perintäfirmat
harrastaa palkkion metsästystä rettelöimällä paperilla ja sotkee hyvienkin ihmisten luottotiedot piittaamatta tai edes koskaan ihmistä kohtaamatta eikä neuvottele vaan käyttää
tuomioistuimia kenttätyössään ja hoitaa asiaa ainoastaan paperilla - palkkiot on melko mielivaltaisia ja mittavia. Laskutus lähtenee tänä päivänä jostain parista kympistä ylöspäin.
Jos jollekin vinkkaisin niin raittiutta ja perheellisyyttä korostaisin etuasemaan, sosiaalisen ja järjestelmän piirissä olevan ihmisen indikaattoreita. Jos ihminen on siinä kunnossa että
saa asiansa hätätapausessa sossuun niin kyllä ne raha-asiatkin järjestyy ongelmien tullessa. Joissain paikoissa työttömätkin voi tehdä sopimuksen varainhoidosta kuntansa kanssa,
mutta ensi vuonna ne siirtyy oikeusaputoimen alle kaikki edunvalvonnalliset toiminnot sosiaaliuudistuksissa ja supistuksissa. Työni puolesta tiedän näistä yhtä ja toista mutta empä kanna työasioita kotiin, auttelen ihmisiä ammatissani tavalla ja toisella - täytyy sanoa että on vain köyhiä ja toimeentulevia ja rikkaita. Moni paikallisvirkamies saa kuussa sen mitä työtön vuodessa tänä päivänä.
Tuntuu vaan kurjalta monien puolesta, perheetön on häätöineen täysin lain suojaton kyllä varmaankin. P--seelle potkiminen on täyttä työtä loukkuun joutuneille mutta toisaalta
parhaiten auttavat itse itseään elpyessään kuilustaan. Töitä vaan ei heille ole ja toivo on menetetty jos viinaa täytyy saada joka viikonloppu, silloin on luistettu asioissa jo liian syvälle ja on mahdotonta saada siedettävässä aikaskaalassa mitään muutoksia aikaan. Alkoholistin yleensä pelastaa vaan uskoon tuleminen. NO mutta hällä väliä, en tee raittius enkä sosiaalityötä - autan muissa asioissa.