Viitaten samassa myös videoosi (kunnallispolitiikasta eduskuntaan), yksityistäminen saadaan pakotettua läpi tällä "hannollisella kukkasella" eli lakisääteisen terveydenhuollon puolella olevat "hyvät veljet" rajoittavat henkilökuntaa tietoisilla päätöksillä. Jolloin aikaiseksi saadaan tuntuvat jonot, näin ollen luodaan pakotettua tarvetta yksityisen sairaanhoidon tilauksille. Eli sille hyvälle veljelle sielä OYssä joka sitten jakaa myös hänelle saavutettua etua.
Niin se vaan on, ettei tarpeeksi suuri osa kasalaisista tajua näitä uusia yhtiöittämisen haittoja. Paitsi kun se on liian myöhäistä.
Tästä on jo esimerkkejä tarpeeksi.
Kunnan ja valtion pitää hoitaa nämä asiat itse.
se että kunnan miehet oli laiskoaja ja nojaili lapioon johtui täysin hallinnan puutteesta.
kyllä kunnan hommissa saadaan tehokkuutta kun vain halutaan.
kierrätetään pomoja vaikka erikuntien kesken niin ei synny sellaisia tilanteita että joka paikassa lusmuiltaisiin.
on niitä keinoja saada kunnan ja valtion hommat kustannustehokkaiksi.
ja ei ne hommat aina tehostu yhtiöittämällä.
http://www.ess.fi/uutiset/paijathame/art2332235"Suuruudenhulluus ajoi tuhoon" - Lepää rauhassa, Lahden Seudun Kuntatekniikka
Tämä kirjoitus on julkaistu Etelä-Suomen Sanomien Lukijalta-palstalla 29.12.2016:
Aloitin Lahden Seudun Kuntatekniikan maanrakennuksessa vuonna 2005. Teimme työtä liikelaitoksena, ja tuolloin oli vielä hyvät suhteet pääomistajaan Lahden kaupunkiin ja toiseen tärkeään tilaajaan Lahti Aquaan. Kaikki oli myös selvää. Tammikuun 15. päivän tienoilla tiesimme, mitä teemme vuoden loppuun asti.
Siihen aikaan ei tarvittu kuin suunnitelmakartta ja pituusleikkaus. Lisäksi käytettävissäni olivat erittäin ammattitaitoiset alaiset (työnjohto, asentajat, mittamiehet ja niin edelleen) ja erittäin ammattitaitoiset ja hyvät Lahden kaupungin sekä Lahti Aquan suunnittelijat ja valvojat. Ei tarvittu kalliita ulkopuolisten konsulttien tekemiä suunnitelmia työselityksineen, pohjatutkimuksineen, turvallisuussuunnitelmineen ynnä muineen.
Uskoisin, että tuo oli LSKT:laisten, tilaajien ja jopa lahtelaisten veronmaksajien eduksi. Ei ollut vielä mopo karannut kenenkään kädestä. Sitten tuli tämä oy-buumi ja kaikki meni perseelleen. Ensimmäistä toimitusjohtajaa pidettiin (itse täysin eri mieltä) jopa hulluna, mutta näin jälkeenpäin katsottuna hän oli ihan täyspäinen. Kun hänen tilalleen ei saatu riittävän vahvaa johtajaa, tuli LSKT:aan monta johtajaa, mutta kukaan ei tiennyt minne johdetaan.
Ja kun mopo lähti käsistä, hankittiin päälliköille hienot työsuhdeautot ”työmaan piikkiin”, joilla jopa elvisteltiin tilaajille. Ymmärrän varsin hyvin, että närästää, jos tilaaja ajaa itse maksamallaan autolla ja renki tulee hienolla autolla pihaan, etenkin, kun maksaa vielä sen rengin auton.
Mutta eihän sekään riittänyt: piti saada uudet ja hienot toimitilat, kokoushuoneeseen sekä päälliköiden huoneisiin isot telkkarit.
Ja yleensä aina, kun mopo karkaa käsistä, jossain päässä kolisee. Nyt kolisi talouspäällikön huoneessa: ei ole enää rahaa. Tähän löydettiin tietysti hyvä ratkaisu. Yt-menettelyllä vähennettiin henkilöstöä, mutta ruvettiin palkkaamaan lisää päälliköitä eli rakentamaan vielä isompaa hallintoa, jolloin mennään vielä enemmän perseelleen.
Tuli kehityspäällikkö leikkimään ja seurustelemaan (seurustelu-upseeri), henkilöstöpäällikkö sotkemaan selvää työtä, talouspäällikkö tuplana ja niin edelleen.
Aloin voida pahoin, jolloin totesin, että on vaihdettava työpaikkaa. Minun tilalleni palkattiin kolme päällikköä lisää. Oli jälkikäteen mukava huomata, että Aho vastasi kolmea.
Tuli mieleen erään työntekijän lausahdus, kun ensimmäinen hyvä esimieheni jäi eläkkeelle, että häntä kauhistuttaa, kuinka monta päällikköä pitää hänen tilalleen palkata, ja silti kaikki menee sekaisin eikä kukaan tiedä mistään mitään.
Myöhemmin, kuten lehdistä luettiin, oltiin 2,2 miljoonaa tappiolla. Ja oli taidettu ehtiä lisäksi vipata milli omistajilta. Silloinen toimitusjohtaja sanoi rakentamisen ohjausryhmän kokouksessa, että nyt meillä ei ole mitään hätää, Kuusankoskelta jäi merkittävä työ.
Se Kuusankosken ”merkittävän työn” kustannusarvio oli jotain 300 000 euron päälle, en enää muista tarkkaan. Maanrakennusalalla sillä ei kauaa pyristellä.
Itselläni oli esimerkiksi vuonna 2012 liikevaihto hieman alle 4,2 miljoonaa euroa. 4 200 000 euroa jaettuna 12 kuukaudelle on 350 000 euroa eli elän sillä kuukauden. Mitä teen loput 11 kuukautta, kun en pärjää sillä kuin kesäloman? Tämä lausahdus ratkaisi, että hakeuduin muualle.
Itseäni jäi harmittamaan, että hyvä työyhteisö, työkaverit ja työsuojelun yhteistoiminta ajettiin suuruudenhulluudella tuhoon. Työsuojelun yhteistoiminta oli LSKT:ssa jopa aikaansa edellä johtuen asiaan vihkiytyneestä työsuojeluvaltuutetusta ja ensimmäisestä toimitusjohtajasta, joka ymmärsi työsuojelun tärkeyden.
Nöyrällä ja paremmalla suhteiden ylläpitämisellä päätilaajiin olisi tietyin edellytyksin ollut mahdollista menestyä. Ympäryskunnissa oli vielä suhteet jollain tolalla ja ainakin itselleni jäi hyvä mieli Nastolan kunnan toiminnasta, toivottavasti myös jäi toiseen suuntaan.
Muutamaa kuukautta vaille kymmenen vuotta siellä tuli töitä tehtyä, ja tämä on minun yksityinen mielipiteeni asiasta, kun ensin mopo keulii ja sitten karkaa käsistä. No ennen oli ennen, nyt on nyt.
Jarkko Aho
