Jaa on jännää putkahtaako Viljo vai Vilma :-)
Noh, loppuelämän projekti on kyseessä kuitenkin.
Tällä tavalla kertoo vanha herra tällä kokemuksella.
Mutta: hienoa, että olette löytäneet toisenne Nean kanssa.
Tulevat vuodet menevät niin, että (Nealla lie kokemusta? mutta) Pasi äkkiseltään luulet kasvattavasi ja huomaat, itse asiassa. jälkikasvun kasvattavan sinua tietämättään.
Usko pois.
Eräs, monen mielestä varmaan fakta, mutta elämän kohdatessa rankka tosiasia:
"Lapset ovat vain lainaa."
Toki jokainen säilyy lapsenaan aina, mutta tenava henkisesti kasvaa sinusta eroon.
Niinpä nauttikaa/nauti joka hetkessä, joka hän teillä on.
Se nauttiminen voi olla joskus työn takana, mutta usko pois, että kaiholla myöhemmin muistat.
Jaksaa jaksaa - kyseessä on kuitenkin vain niin lyhyt aika ihmisen elämässä.
Taivahan tosi "lapsi tallaa pienenä syliä ja isona sydäntä".
Niin se vaan menee tuo erkanemis/kasvamisprosessi.
Ei jälkikasvu sitä vihoissaan tee vaan itsenäistyäkseen.
Itse laitan piipun suupieleen ja hymyilen, sytytellässäni, muistellessani menneitä.
Kuinka käperyikään vatsani päälle ja kertoessaan murheistaan tai menneestä päivästään maatessani sohvalla poikittain.
Ei enää :-)
Kaikkea elämässä ei voi saada ja nykyisin kaiholla katson pareja, jotka vielä myöhemmällä iällä jatkavat elämäänsä yhdessä.
Toivottavasti näin käy teille.