Viheraho.info
Yleinen keskustelu => LASTENSUOJELU => Aiheen aloitti: Viheraho - Lokakuu 21, 2017, 12:31:51 ip
-
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lahti-huostaanottaa-lapsiavaikka-heita-pitaisi-hoitaa (http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lahti-huostaanottaa-lapsiavaikka-heita-pitaisi-hoitaa)
Picture
Lahden sosiaalitoimi selitti Yleisradion uutisessa (15.7.2014) Lahden lisääntyviä huostaanottoja lasten psyykkisellä oireilulla. Ollaanko Lahdessa tietoisia siitä, että psyykkinen oireilu ei ole laillinen eikä riittävä huostaanoton peruste, vaikka siihen usein vedotaankin?
Lastensuojelun työntekijät arvioivat ja dokumentoivat mielellään lasten ja vanhempien mielenterveyttä, vaikkei heillä ole siihen mitään pätevyyttä. Tutkimus- ja kokemustieto vahvistaa, että lapsen tai vanhemman psykiatrinen avuntarve - todellinen tai kuviteltu - johtaa usein huostaanottoon, josta Suomessa päätetään ilman fair trial -oikeudenkäyntiä.
Mielenterveyden keskusliitto antoi 10.3.2012 julkilausuman:
”Mielenterveysongelmien käyttämisessä lastensuojelutoimenpiteiden perusteena on oltava tarkkana. Mielenterveyden keskusliiton tietoon on tullut, että vanhemman aikaisemmat tai nykyiset mielenterveysongelmat painavat vaa’assa hyvin paljon ja niitä saatetaan jopa käyttää verukkeena lastensuojelupäätöksiä tehtäessä."
Lastensuojelutoimenpiteistä päättävän viranomaisen pitää huolellisesti selvittää huoltajan nykyinen terveydentila, mikäli sitä aiotaan käyttää edes osittain toimenpiteen perusteena. Lastensuojeluviranomaiset vetoavat usein huoltajan mielenterveysongelmiin keskeisenä syynä päättäessään lapsen huostaanotosta, huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta.
Sosiaaliviranomaisella ei yleensä ole tarkkaa tietoa mielenterveysongelman laadusta, vakavuudesta eikä vanhemman oireiden senhetkisestä tilanteesta. Perusoletus näyttää olevan, että aiempi tai nykyinen mielenterveysongelma leimaa vanhemman vajavaiseksi huolehtimaan lapsestaan.
Viranomaisilla on selvästi huonosti tietoa psyykkisen sairauden tosiasiallisesta vaikutuksesta ihmisen kykyyn toimia vanhempana.
Hätiköidyt, mielivaltaiset päätökset ovat epäoikeudenmukaisia ja ne aiheuttavat paljon inhimillistä kärsimystä. Lapsen erottaminen vanhemmistaan on aina asianomaisille järkyttävä ratkaisu ja siitä voi olla arvaamattomia seurauksia.
Myös taloudelliset seuraamukset voivat olla katastrofaalisia. Jos esimerkiksi pienituloinen yksinhuoltaja on saanut järjestettyä asumistuen, lapsilisän, elatustuen ym. avulla perheen elämän tasapainoon, yhtäkkinen lapsen huostaanotto romuttaa kaiken. Huoltaja menettää heti kaikki lasta koskevat tuet. Niinpä hän ei voi edes pitää entistä asuntoa. Lapsen käynnit vanhemman luona vaikeutuvat, eikä vanhemman ole helppo ottaa lasta takaisin huostaanoton päättyessä tai peruuntuessa.
Näin sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella."
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira julkaisi 10.11.2014 raportin Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan havaintoja, joka kiteyttää alan puutteet. Sen mukaan joissakin lastensuojeluyksiköissä lasten ja nuorten elämää rajoitetaan laittomasti estämällä heitä liikkumasta tai pitämästä yhteyttä läheisiinsä.
"Lasten ja nuorten oikeuksia polkeva tilanne voi syntyä myös silloin, kun alaikäinen tarvitsee psykiatrista hoitoa. Vaikka hoitoa tarvitsevan elämäntilanne ei vaatisi lastensuojelun toimenpiteitä, hänet saatetaan sijoittaa sijaishuoltoon. Huostaanottoa on voitu pitää psykiatrisen hoidon ja jopa pelkän hoidon tarpeen arvioinnin edellytyksenä", raportti kertoo.
Tehdyt huostaanotot jäävät usein pysyviksi. LSKL:n tutkimuksen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret palaavat biologisten perheidensä luokse harvoin.
Yksi suurimmista kotiinpaluun esteistä on puutteet biologisten vanhempien kanssa tehtävässä työssä. Valtaosa LSKL:n kyselyyn vastanneista vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse.
Kotiin palaamista estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.
Toivomme, että Lahdessa noudatetaan lastensuojelulakia eikä huostaanottoja perustella pelkällä psyykkisellä oireilulla.
Pyydämme myös huomioimaan, että psyykkisen avuntarpeen ja mielenterveyden hoidon käyttäminen lainvastaisesti huostaanoton perusteena ehkäisee ihmisiä hakemasta apua ja hoitamasta mielenterveyttään ajoissa.
Lisäksi laiton ja epäeettinen mutta valitettavan yleinen käytäntö tehdä huostaanottoja mielenterveydenhoitoon ja psyykkiseen avuntarpeeseen vetoamalla leimaa avunhakijat ja estää heidän yhteiskunnallista osallisuuttaan, selviytymistään, asianmukaista hoitoa ja oikeusturvan ja perus- ja kansalaisoikeuksien toteutumista.