muutosturvalla yritykset
joutuisivat itse maksajiksi vähentäessään väkeä osakkeiden arvonnousun ollessä tärkeämpää.
Tuo on nyt kyllä pahimman luokan urbaani legenda, ihan samaa tasoa kuin kissa ja mikroaaltouuni.
Yritykset ovat vastuussa velkojilleen, osakkeenomistajat eivät näitä koskaan ole koska osakkeita ei tarvitse ostaa takaisin, joten tosiasiassa osakkeiden omistajat ovat aivan jonon hännillä...
Ne tahot joilta pulju on lainannut rahaa, ovat tärkein prioriteetti.
Jos eivät veloistaan selviä niin pilliin puhalletaan ja konkurssimenettelyn kautta yrityksen omaisuus jaetaan niille joille se kuuluu velan panttina...
Velkakirja oikeuttaa tietyyn omaisuuteen.
Esim. Suomalaisista puljuista M-Real edustaa "roskalainaluokkaa" (high yield), eli sen kyky maksaa velkansa takaisin on spekulatiivinen.
Suurin M-Realin velka erääntyy 06.2010 ja jos pulju siitä selviää niin pysyy jatkossakin pystyssä.
"Paremman luokan" (invest grade) velallista edustaa Nokia, seuraava laina taitaa erääntyä 2014, korko muistaakseni 5,5%
Osakkeiden omistajat eivät omista muuta kuin osakkeensa ja ne eivät oikeuta mihinkään riitatuttamattomaan omaisuuteen.
Osakkeet voi myydä siihen hintaan kuin joku ne sattuu ostamaan, mutta ne eivät oikeuta mihinkään tiettyyn omaisuuteen, eli kenelläkään ei ole velvollisuutta niitä takaisin ostaa..
Osakkeet edustaa hirvittävintä riskiä mitä maa päällään kantaa.
Yritys joutuu ensin maksamaan korot velkojille järjestyksessä: superprioriteetti -> senior -> junior ja jos edellisten jälkeen jotain jakokelpoisia varoja jäljelle jää niin hybridilainoille maksetaan korot.
Kaikkien näiden jälkeen maksetaan osinkoja osakkeenomistajille, jos siis jotain jäljellä on. Juuri tästä johtuen osakkeille ei makseta huonoina aikoina osinkoja, ei vain ole enää jakokelposia varoja jäljellä.
Konkurssi sattuessa yrityksen omaisuus jaetaan edellämainitussa järjestyksessä, mutta osakkeet yleensä nollataan, eli ne menettävät arvostansa 100%.
Mutta esim. seniorvelkojat saavat yleensä yli puolet lainaamastaan pääomasta takaisin kun yrityksen omaisuus myydään, eli siirtyy takaisin niiden hallintaan jotka ovat antaneet rahan sen ostamiseen alunperin.
Se toinen urbaanilegenda on osakkeiden arvon kohottaminen päämääränä.
Ennenkuin optio-ohjelmia oli olemassa, johtajat pyrkivät nostamaan palkkaansa, eli suomeksi sanottuna perimään jopa huonoina aikoina täysin vastikkeettomasti kovaa palkkatasoa...
Optio-ohjelmat toimivat siten että johtajalle voidaan luvata oikeus ostaa osakkeita esim. kymmenen €uron hintaan tuhat kappaletta.
Nyt jos johtaja saa yrityksen kukoistamaan, niin osakkeen arvo voi nousta esim. sataan €uroon jolloin johtajan optioohjelman arvo on 100x90€ = 9000€ jonka tämä voi myydä eteenpäin, eli myydä oikeutensa osaa osakkeita kymmenen €uron hinnalla niiden markkinahinnan ollessa sata €uroa.
Optio-ohjelmat on tulospalkkauksen muoto, hirvittävän paljon parempi kuin se että maksettaisiin kovaa palkkaa siitä että makoilee työpöytänsä takana.