Joo, Pasi,... "pötköä pesään" täyshuijari koko jehu,.. ja vittu! Mäki sit viel olin menossa "joskus" tohon lafkaan duuniin,... se oli kesää -07 ku tuosta oli puhetta!!!
Kyllä se SER-kuningas tiesi, ei mennyt hänkään!?
Vähän kyykkyhyppyä,... tuota pitäisi kyllä selvityttää "miten vitussa tuolla toimitetaan OY.lle voitot"?!!!
Tuosta Ekokaarinasta tuli mieleen että sieltähän olen koitellut kysellyt tavaraa niin eivät edes vaivautuneet mailiin vastaamaan.
ja sitten Sippohan on sieltä koittanut kysellä tavaraa niin ei ole myyty.
Kyl tos on jotain mikä ei nyt ole oikein tasapainossa virallisiiin puheisiin.
Se linkki minkä Pave viskasit ei ole tässä kohtaa nyt ihan tasapainossa tekoihin nähden.
Linkin sisältö kokonaisuudessaan:
NEO-ACT ja Työ & Toiminta ja SYTRIM
Toivoisi että kirjelmän kirjoittanut henkilö noudattaisi niitä periaatteita mitä kirjoittaa jopa eduskuntaan.
Ehkä tässä on tapahtunut jonkinlaisia väärinkäsityksiä???
VIHREÄ EDUSKUNTARYHMÄ 06.10.2005
Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätyksen ja uudelleenkäytön käytännön esteet
Tuottajavastuun ulottamisessa sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätykseen ja uudelleenkäyttöön on ilmaantunut merkittäviä käytännön ongelmia. Ympäristöhuollon kokonaisvastuun siirtäminen laitteiden valmistajille ja maahantuojille ei muiden muassa tarkoita tällä hetkellä asetuksen mukaista kierrätyksen ja uudelleenkäytön toteutumista. Kartoitus viittaa siihen, että SER -asetusta tulkitaan tuottajien toimesta (erityisesti SERTY) nyt niin, että uudelleen käyttö jätetään kokonaan pois.
Alustava kartoitus toi esiin seuraavia näkökohtia:
* Pirkanmaan ympäristökeskuksen, joka päättää koko Suomen luvista, rekisteriin on hyväksytty vain kolme tuottajayhteisöä: Flip, SELT ja ICT. Niiden asioita hoitaa ELKER Oy. Tästä huolimatta kierrätysmarkkinoilla tavaraa vastaanottavat ja purkavat myös SERTY, NERA ja Kuusakoski Oy. Viimeksi mainitut eivät näyttäisi saatujen tietojen mukaan toteuttavan missään muodossa asetuksen edellyttämää laitteiden uudelleenkäyttöä. On hyvin mahdollista, että ne suoranaisesti toimivat lainvastaisesti.
* Tuottajien järjestämiä vastaanottopisteitä on koko maassa vain noin 200, mikä tarkoittaa, että lähes puolessa Suomen kunnista ei ole ensimmäistäkään ko. romun vastaanottopistettä. Tuottajat näyttäisivät valinneen strategian, jossa ihmisten toivotaan palauttavan vanhoja laitteitaan omalla kustannuksellaan kymmenienkin kilometrien päähän. Näin tapahtuisi siis siitä huolimatta, että asetuksessa tuottajat on velvoitettu järjestämään riittävä määrä vastaanottopisteitä ja jopa erilliskeräyksiä laitteiden keräämiseksi.
* Maassa on ollut jo vuosia erilaisia työttömien ja paikallisten ympäristöaktiivien ylläpitämiä kierrätyskeskuksia ja työpajoja. Näillä paikoilla on vähintäänkin osaaminen SER -laitteiden vastaanotosta, usein myös kunnostamisesta uudelleen käyttöön ja osalla myös taito laitteiden materiaalikierrätyksen hoitamiseksi. Vuosittain näissä pisteissä työllistyy lähes 5 000 ihmistä. Osa tuottajista ei ole kuitenkaan hyväksynyt näitä pisteitä virallisiksi vastaanottopisteiksi. Olennaista on, että nämä tuottajat eivät näytä haluavan, että laitteita korjataan uudelleenkäyttöön, koska kunnostetut laitteet voisivat syödä uusien laitteiden markkinoita.
* Havainnot viittaavat siihen, että liittolaisikseen tuottajat ovat saaneet suuria metallisulattamoja, joiden pyrkimyksenä on saada mahdollisimman paljon metalleja sulatukseen. Laite voidaan ottaa kerrotun mukaan jopa suoraan tuotantolinjan päästä sulatukseen.
* Nykyisessä käytännössä - muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta - laitteita ei esikäsitellä paikallisesti, mikä tarkoittaa, että läheisyysperiaate ei toteudu. Osa laitteista saatetaan viedä ulkomaille käsittelyyn.
* Materiaalikierrättäjien ympäristöluvat mahdollistavat epäterveen kilpailun, eivätkä ilmiselvästi täytä uuden SER -asetuksen vaatimuksia. Selvityksen aikana kävi ilmi outo ilmiö: Kuusakoski Oy saa haudata omalle ongelmajätekaatopaikalleen ns. rejektiä, jota syntyy kuvaputkien murskaamisesta. Nythän on niin, että kuvaputkia ei saisi murskata ennen halkaisua, koska vain siten putken sisältämä loisteaine voidaan poistaa siten kuin laki edellyttää. Lisäksi oikein käsiteltynä putkesta ei synny "rejektiä", vaan kuvaputken takaosa eli lyijylasi on itsessään ongelmajäte. Etu- ja takalasi muodostavat yhdessä kuvaputken painosta noin 90 prosenttia, poistettava ja materiaalikäyttöön menevä osuus, (väritykki, poikkeutuskela, piirikortti sekä ruudun sisällä oleva metalliverkko) korkeintaan yhteensä 10 % kuvaputken painosta. Näin ollen se, mitä Kuusakoski Oy kutsuu "rejektiksi", muodostaa noin 90 % painosta.
* Kylmälaitteiden kierrätyksen kohdalla paikallisen esikäsittelyn puute näyttää aiheuttavan todellisia ongelmia. Esim. alueellisen jäteyhtiön kaatopaikalla kylmälaitteet pakataan kontteihin ja lavoille, joista koneet kuljetetaan usein satojen kilometrien päähän murskaukseen. Laitteiden putkistot hajoavat usein jo kuljetuksissa ja freonit pääsevät ilmakehään!
* Materiaalikierrättäjien toiminta näyttää ongelmalliselta myös kondensaattorien kohdalla; mikäli vanhoja (PCB) kondensaattoreita ei esikäsittelyssä poisteta ja toimiteta ongelmajätelaitokseen (ei tietenkään ongelmajätekaatopaikalle), ympäristövahinkoja ei voida tulevaisuudessa välttää.
************
Kartoituksessa tuli tällainenkin yksityiskohta esiin. Asetuksessa uudelleen käyttö on siis yksiselitteisesti asetettu pelkän materiaalikierrätyksen edelle. Näin ei nyt ole tapahtunut ja tapahtumassa, jos laitteiden maahantuojat ja valmistajat (tai näitä edustavat) eivät todella joudu uudelleenkäyttöä jotenkin järjestämään. Tilanne paranisi, jos asetusta sen verran avattaisiin, että siinä määriteltäisiin uudelleenkäytön tavoitteeksi 20 % kotitalouksilta ja 20 % yhteisöiltä palautuneesta SE -romusta. Konkretia pyrkimyksissä olisi merkittävä edistysaskel. Nykyisen asetuksen mukaan tyydytään vain vastaanottamaan romua 4 kg per asukas. Vastaanottoa ei tietenkään voi pitää riittävänä ympäristötekona.
Viheraho.info
Kirjoittaja
