Olisi perustettava riskitön yhteiskunnan ylläpitämä vaihtoehto noiden yksityisten pankkien rinnalle, ja antaa asiakkaiden ratkaista mitä käyttävät: Yksityistä pankkitiliä vaiko yhteiskunnan ylläpitämän pankin tiliä.
Tämä yhteiskunnan pankki voisi olla vaikkapa jonkin valtion viraston yksikön alaisuudessa. Sellaisen, joka ei voi mennä konkurssiin, ja joka ei tavoittele voittoja, ei sijoittele, vaan hoitelee vain perus-rahaliikennettä, maksuja ja sen sellaisia, teknisen kylmästi.
Eli tämä virasto olisi vain niin sanottu tekninen toimija, joka hoitelee vain rahaliikennettä, esim. vastaanottaa yleisön talletuksia, ja hoitelee maksuja tileiltä toiselle. Eli, perinteisiä peruspankkipalveluja.
Uuden rahan liikkeelle laskeminen ja sen pois liikenteestä ottaminen tulisi olla osa yhteiskunnallista peruspalvelua, joka kuuluu valtiolle ja mahdollisesti myös muille julkisille yhteisöille kuten kaupungeille ja kunnille. Yksityisten pankkien varantovaatimukset on nostettava sataan prosenttiin. Ne saavat lainata vain jo olemassa olevaa rahaa, ei uuden rahan luontia.
Tässä kohden on tärkeätä mainita että poliitikot eivät olisi mukana päättämässä siitä miten paljon rahaa luodaan – vaan enemmälti siitä että raha kulutetaan hyödyllisiin paikallisesti johdettuihin projekteihin. Vuosittaisesta rahamäärän lisäyksestä – vastaisi puolueeton ja epäpoliittinen asiantuntijaelin. Rahamäärää voitaneen toki joskus myös joutua supistamaan.
Tämä onnistuu helposti verotuksen keinoin.
Suomeen voitaisiin muodostaa kymmenen maakuntapankkia ja ehkä joitakin kaupunkipankkeja ja kuntainliittopankkeja. Näin julkinen sektori hallitsisi itse rahojaan ja voisi myös luotottaa itse itseään – kaikkien veronmaksajien yhteistä etua ajatellen. Kun myös valtion ja kuntien palkkatilit olisivat samoissa pankeissa – julkinen talous olisi vapaa kaikesta vanhasta feodaaliriistosta joka edelleen rasittaa yhteiskuntaa pankkijärjestelmän kautta.
Julkinen valta voi laskea rahan liikkeeseen pankkien tavoin. Pankkitoiminta voi myös olla julkisen vallan käsissä ja jopa tehokkaampaa niin. Kun tajuaa että raha on pelkkää kirjanpitoa tajuaa myös ettei siitä voi olla puutetta – oikeasti, vaan että sekä rahan ja ostovoiman väitetty puute ja jakoperiaatteet ovat pelkkää politiikkaa.
Tosiasia: Fiat-rahasta ei koskaan voi olla todellista puutetta. Jos sitä uupuu niin se on vain jonkun politiikkaa.
Nykyiset ”luottotappiot” ovat vain yksityisen yrityksen tyhjästä luomaa lainan ns. menetettyä pääomaa. He eivät ole juurikaan lainanneet kenenkään rahaa velallisille, vaan vain tyhjästä näpyteltyä virtuaalirahaa. Korvauksen vaatiminen näistä luottotappiosta yhteiskunnilta on törkeää ja valheeseen perustuvaa.
Lopuksi: jos sinulla on ainoa laillinen painokone jolla painat seteleitä joita kaikki muut tarvitsee, etkä ole kenellekään selitysvelvollinen – sinulla on kaikki valta käsissäsi.
Jos lisäksi voit luoda rajattomasti virtuaalista tilirahaa valtiovallan velkakirjoja vastaan sinulle on ylempi asema valtiovaltaan nähden.
Jokainen seteli jonka olet painanut on velkakirja josta saat korkoa joltain.
Se että tilität osan valtiovallan maksamasta korosta takaisin valtiovallalle on kuin hiekanjyvä Saharassa suhteessa koko tuottoosi ja valtaasi.
jatkuu…
Suomalaisille olisi kerrottava mitä rahamme oikeasti ovat ja missä vaiheessa ne syntyvät. Rahamäärähän kasvaa koko ajan ja moni kansalainen saattaa luulla että valtiovalta määrää ja päättää kierrossa olevan rahan määrästä ja sen hinnasta. Näinhän ei siis ole vaan tänä päivänä 98 % Suomessa kiertävästä rahasta on Dansken, Nordean ja muiden liikepankkien myöntämää luottoa – eli asuntolainoja, autolainoja ja muita kulutuslainoja sekä yritysten, Suomen valtion ja julkisyhteisöjen lainasaldoja.
Jos jokainen liikkeellä oleva euro ynnätään saadaan iso summa jonka vastineena pankeilla on velkakirjoja ja vakuus. Yhteenlasketut velat ylittävät yhteenlasketun rahan koska velkojen korkoa ei ole laskettu liikkeelle luottona. Korko on siis revittävä jostain muualta. Korko revitäänkin toisten lainapääomista, kauppataseen ylijäämästä – ja ellei muu auta – ottamalla uutta lisälainaa. Noidankehä jatkuu, lisälainanotto on jatkuvasti tarpeen jotta rahaa olisi lainojen korollisiin lyhennyksiin. Pankkien osuus yhteiskunnan asuntokannasta ja muusta infrastruktuutuista eli vauraudesta kasvaa joka päivä.
Tänä päivänä Euroopan Keskuspankin paikalliskonttori, Suomen Pankki ei määrää paljon mitään vaan kerää lähinnä tietoa suomalaisista ja maamme talouskehityksestä ja välittää tiedot EKP:lle. Suomen Pankki toimeenpanee tietysti EKP:n politiikkaa Suomessa. EKP määrää koko euroalueen peruskorkotason – ja tämä koskee myös Suomea. EKP:n pienikin korkokorjaus vaikuttaa siis jokaisen suomalaisen lainakorkoihin. Viimeisten vuoien aikana EKP on laskenut liikkeelle valtavasti uutta rahaa – useita satoja miljardeja – ns. fiat rahaa. Nämä uusmiljardit ovat vähentäneet sitä ennen olevan euron ostovoimaa – eli aiheuttanut inflaatiota.
Moni on miettinyt sitä miksi näitä rahan luomiseen ja sen alkuperään liittyviä olosuhteita ja tosiasioita ei ole tuotu julki aikaisemmin? Miksi näistä ei keskustella julkisuudessa ? Jokainen joka näihin tosiasioihin tutustuu joutuu ymmälle, kokee että asiat eivät ole niin kuin niiden pitäisi olla ja katsoo että näitä pitäisi tuoda julki mitä pikimmin.
Mutta – miettikää seuraavia kysymyksiä:
Kysymys 1 : miten on mahdollista että meillä on ollut 200 kansanedustajaa 1918-2008 ajamassa kansan etuja – eikä tähän valtavaan epäkohtaan ole ymmärretty tai osattu puuttua ?
Kysymys 2. miten on mahdollista että yksikään Suomen Pankin pääjohtaja, johtokunnan jäsen tai muu monetarismiin sekaantunut suomalainen henkilö ei ole osannut tai uskaltanut tuoda julki näitä tosiasioita rahasta ?
Kysymys 3. Miksi yksikään pankinjohtaja, joka seuraa pankkinsa taloudellista tilannetta ja sen kehitystä taseesta ja tuloslaskelmasta ja huomaa, tietää ja tajuaa että pankin luototus olemattomalla kassavarannolla käytännössä luo täysin uutta rahaa tyhjästä, ei ole katsonut aiheelliseksi tuoda julki näitä asioita selvällä suomen kielellä – edes nimimerkillä tai salanimellä ?
Kysymys 4. Voisiko olla niin, että on olemassa jokin ylikansallinen ”ylivalta” tai ”taho” joka määrittelee tai sanelee suomalaisille poliitikoille ja virkamiehille sen missä rahajärjestelmän kritiikin raja kulkee ja mitä saa julki tuoda ? Ovatko siis nämä rahan alkuperään ja fiat rahan luomiseen liittyvät poliittiset kysymykset jotenkin sellaisia että ne ovat kiellettyä aluetta ?
Eräässä haastattelussa eräs pankkikartellin luottomies nimeltä Timo Soini (Sioni) mainitsikin suoraan, että nykyistä rahajärjestelmää ei voi kyseenalaistaa, koska ne jotka sen tekevät ovat vaarassa. Vaarassa ? Vaiko, vaaraksi ? Siksikö vihapuhelait ?
Yhtään asiaan perehtyvälle pitäisi olla tullut jo selväksi, että velkaantuminen korkoa vastaan yksityiselle pankkikartellille BIS on ollut täysin poliittinen ratkaisu. Muitakin ja parempiakin vaihtoehtoja olisi ollut.
On se kumma, että rahaa lainatessaan nämä kriisipankit pystyivät kyllä pyöräyttämään eurot tyhjästä tuosta vain, kun saivat velan pantiksi oikeaa omaisuutta,
MUTTA annas olla, kun pankin katsotaan olevan ”kriisissä” tai ”tappiolla” ja jopa lähes konkurssissa, niin tämä rahanluontikone ei sitten toimikaan enää tämän yrityksen itsensä hyväksi.
Vain idiootti saa sellaisen yrityksen nurin, jolla on oikeus luoda rahaa tyhjästä.
Eikö tuollainen kriisipankki voi ”lainata” rahaa itselleen ? Tähän asti se on sen rahan tyhjästä näppäillyt, mutta juuri nyt se ei siihen pysty? Naurettavaa kaksimielisyyttä.
Kuinka kauan nämä ”kriisipankit” luulevat pystyvänsä yleisöä tällä ”huonolla” tilanteellaan painostamaan ?
Koska tiedetään, että yksikään pankin ulos myöntämä laina, ei tunnu oikein koskaan nollautuvan/tuhoutuvan pankin konkurssissa, vaan vain talletukset jne., niin tehdäämpä sitten näin:
1. Valtio (tai joku vastaava instanssi) perustaa pankin
2. Avataan sinne kaikille tilit, esim. henkilötunnuksen, tai y-tunnuksen perusteella.
3. Valtio luo näille tileille näppäilemällä tyhjästä joka ikisen yksityisen pankin konkurssissa ”menetetyn” talletuksen, esim. viimeisimpään tilin saldoon perustuen (tilin saldo ennen konkurssia ja sen ”jäädyttämistä”).
Paras vaihtoehto on perustaa tuo valtion pankki jo ennakkoon, ja kehoittaa ihmisiä siirtämään rahansa sinne turvaan.
Näin tämä yksityinen pankkisektori ei voi enää kiristää yhteiskuntia konkurssiuhkailullaan. Senkun menevät konkurssiin. Tuskin mitään uhitteluja ja pääomitustarpeita enää edes tulee, sen jälkeen kun tuo kolmen kohdan ohjelma on otettu käyttöön.
Ei siis tarvita mitään talletussuojarahastoja.
Talletussuojarahaston ainoa tarkoitus on huijata ihmisiä luulemaan, että pankissa on ”oikeaa” rahaa eikä bittejä tietokannoissa, jotka on ”korvattavissa” suoraan tietokoneen näppäimistöltä ilman minkäänlaista summa rajaa.
Täytyy siis perustaa valtion pankki, johon kaikki halukkaat siirtävät talletuksensa turvaan. Näin yksityisten pankkien uhkailu pankkikriisistä ja talletusten tuhoutumisesta pankin konkurssin yhteydessä ei enää päde.
